Jenni Aarnivalo – arjen toimintakyky

Neurokirjo🌈Oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja🕊️Äiti, jolta riistettiin lapset rakenteellisen väkivallan ja mielenterveysleiman avulla. EN vaikene.📣

Kun viranomaisen virhettä ei korjata – OSA 3: Vakava oikeusturvan loukkaus käräjäoikeuden menettelyssä

Johdanto – käräjäoikeus viranomaisketjun viimeisenä lenkkinä

Tässä kirjoituksessa tarkastelen käräjäoikeuden menettelyä huolto- ja tapaamisoikeusasiassa ja sen vaikutuksia asianosaisen oikeusturvaan. Käräjäoikeuden menettely omassa asiassani on tämän kirjoituksen keskiössä. Kyse on vaiheesta, jossa aiempien viranomaisten virheet, ristiriitainen aineisto ja tutkimatta jääneet kysymykset olisi ollut mahdollista tunnistaa ja arvioida itsenäisesti. Asia käsiteltiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, ja ratkaisun teki käräjätuomari Nina Fagerholm.

Olen tehnyt käräjäoikeuden menettelystä ja ratkaisun tehneestä käräjätuomarista kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelussa pyydän arvioitavaksi käräjäoikeuden menettelyn lainmukaisuuden, näytön arvioinnin sekä perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen. En pyydä ratkaisun sisällön muuttamista, vaan menettelyn riippumatonta laillisuusvalvontaa.

Tämä kirjoitus on kolmas osa neliosaista blogisarjaa, jossa käsittelen eri viranomaistahojen toimintaa omassa asiassani. Tässä osassa keskityn erityisesti käräjäoikeuden menettelyyn, näytön arviointiin, asiantuntijanäytön käsittelyyn, viranomaisaineiston käyttöön sekä lapsen edun arviointiin.

Olen pyrkinyt saattamaan käräjäoikeuden menettelyssä ilmenneet ongelmat arvioitaviksi virallisia ja lainmukaisia reittejä pitkin. En vaadi tuomion sisällön muuttamista, vaan tarkastelen sitä, täyttikö oikeudenkäynti perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset sekä oikeudenkäymiskaaren edellyttämän näytön kokonaisharkinnan.

Kirjoitan ainoastaan asioista, joista minulla on kirjallinen dokumentaatio. Jokainen esittämäni seikka perustuu käräjäoikeuden päätökseen sekä oikeudenkäynnissä esitettyyn kirjalliseen ja suulliseen todisteluun.


1. Mitä käräjäoikeuden menettelyssä on arvioitava

Käräjäoikeuden ratkaisua ei tarkastella lopputuloksen vuoksi, vaan sen vuoksi, miten ratkaisuun on päädytty.

Tässä asiassa olennaista on, oliko käräjäoikeuden menettely:

Kysymys ei ole mielipiteistä vaan siitä, täyttyivätkö oikeudenkäynnille asetetut lainmukaiset vaatimukset.


2. Näytön kokonaisharkinnan puuttuminen

Käräjäoikeuden ratkaisu ei perustu asiassa esitetyn näytön kokonaisarviointiin. Ratkaisun perustana on:

Ratkaisussa ei arvioida eri todistelulähteiden keskinäistä painoarvoa eikä niiden välisiä ristiriitoja, kuten oikeudenkäymiskaaren 17 luku edellyttää. Kokonaisharkinta jää tekemättä.


3. Psykiatrian erikoislääkärin lausunnon sivuuttaminen

Asiassa esitettiin psykiatrian erikoislääkärin lausunto, jossa arvioitiin mielenterveyttäni, toimintakykyäni ja vanhemmuusvalmiuksiani.

Psykiatrin erikoislääkärin lausunnon keskeiset havainnot mielenterveydestä, toimintakyvystä ja vanhemmuuskyvystä huolto- ja tapaamisoikeusasiassa
Psykiatrin erikoislääkärin lausunnossa ei todeta viitteitä psykoottisuudesta, todellisuudentajun häiriöstä tai vanhemmuuskyvyttömyydestä.

Lausunnon keskeinen sisältö oli yksiselitteinen:

Lausunto kumosi viranomaisarvioissa esitetyt subjektiiviset väitteet epävakaudesta, todellisuudentajun häiriöistä ja kyvyttömyydestä, jotka eivät perustuneet lääketieteelliseen tutkimukseen vaan ei-lääketieteellisiin tulkintoihin.

Käräjäoikeus ei kuitenkaan analysoinut lausunnon sisältöä, ei punninnut sen painoarvoa suhteessa sosiaalitoimen ei-lääketieteellisiin arvioihin, eikä perustellut, miksi riippumaton psykiatrinen asiantuntijanäyttö sivuutettiin.

Riippumattoman asiantuntijalausunnon sivuuttaminen ilman perusteltua harkintaa on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun vastainen näyttöharkintavirhe ja heikentää olennaisesti perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.


4. Viranomaisaineiston luotettavuuden arvioimatta jättäminen

Käräjäoikeus nojautui olosuhdeselvitykseen ja lastensuojelun asiakirjoihin, vaikka:

Käräjäoikeus ei arvioinut aineiston luotettavuutta eikä sitä, että kyse oli riitautetusta viranomaisaineistosta.

Tämä on vastoin tuomioistuimen velvollisuutta arvioida näytön luotettavuutta ja syntyolosuhteita.


5. Poliisin tutkimatta jättäminen ja virheellinen johtopäätös

Lähisuhdeväkivaltaa koskeva rikosilmoitus suljettiin ilman esitutkintaa. Osapuolia ei kuultu eikä todistelua kerätty.

Tästä huolimatta käräjäoikeus käytti tutkimatta jättämistä perusteena johtopäätökselle, jonka mukaan väkivaltaväitteet eivät olisi saaneet tukea todistelusta.

Toin käräjäoikeudelle suullisesti esiin, että rikosilmoitus oli avattu uudelleen 3.3.2025 sen jälkeen, kun toimitin poliisille sosiaaliviranomaisen omia kirjauksia, jotka eivät olleet olleet poliisin käytettävissä alkuperäistä ratkaisua tehtäessä, koska sosiaaliviranomainen oli aiemmin kieltäytynyt luovuttamasta kyseisiä asiakirjoja minulle ennen kuin käräjäoikeuden väliaikaismääräys oli annettu. Tästä huolimatta käräjäoikeus ei ottanut uudelleen avattua esitutkintaa huomioon näyttöharkinnassaan eikä arvioinut sen merkitystä asiassa.

Tutkimatta jättäminen ei ole näyttö tapahtumien puuttumisesta.
Poliisin laiminlyöntiä ei voida käyttää näyttönä asianosaisen vahingoksi.


6. Varhaiskasvatuksen lainvastainen menettely ja sen väärä tulkinta

Käräjäoikeuden päätöksessä todetaan, että varhaiskasvatuksen yksikkö ei välitä kaikkia viestejä toisen vanhemman suuntaan. Tämä merkitsee, että osa viesteistä on välitetty ilman suostumustani.

Tällainen menettely on vastoin:

Käräjäoikeus ei arvioinut lainvastaisuutta, vaan käytti varhaiskasvatuksen menettelyä minua vastaan.

Viranomaisen lainvastainen toiminta ei voi toimia näyttönä vanhemman kyvyttömyydestä.


7. Käräjäoikeuden perustelujen sitaattikohtainen tarkastelu

Käräjäoikeuden ratkaisussa esitetään useita tosiseikkaväitteitä, jotka eivät vastaa asiassa esitettyä näyttöä.

7.1 Väite väkivallan todistelun puuttumisesta

Asiassa esitettiin asiantuntijalausuntoja, viranomaiskontakteja ja lasten oireilua koskevaa lääketieteellistä aineistoa.

Todistelua ei puuttunut – sitä ei tutkittu.

7.2 Väite huolen puuttumisesta

Huolen puuttuminen perustui viranomaisten passiivisuuteen.

Passiivisuus ei ole näyttö turvallisuudesta.

7.3 Väite yhteistyökyvyttömyydestä

Asiassa on dokumentoitu hoitoon hakeutuminen, oireiden seuranta ja vapaaehtoinen suostuminen tuettuihin tapaamisiin.

Toisen vanhemman laiminlyöntejä ei arvioitu.

7.4 Väite toisen vanhemman tukevasta toiminnasta

Asiakirjoissa ei ole konkreettista näyttöä tästä.

Sen sijaan on dokumentoitu yhteydenpidon rajoittamista ja lasten eristäminen.

7.5 Sosiaalisen median käyttö

Käräjäoikeus arvioi sosiaalisen median käyttöä irrallaan kontekstista.

Psykiatrinen lausunto ei tue tulkintaa harkintakyvyn puutteesta.


8. Lapsen edun arvioinnin puutteet

Käräjäoikeus ei tehnyt:

Lapsen edun arviointi jäi muodolliseksi eikä täytä lapsenhuoltolain 10 §:n edellyttämää kokonaisarviointia.


9. Kokonaisarvio käräjäoikeuden menettelystä

Käräjäoikeuden menettely:

Menettely kokonaisuutena arvioiden merkitsee vakavaa oikeusturvan loukkausta.


10. Miksi tämä tuodaan julkisesti esiin

Kun viranomaisketju ei tunnista eikä korjaa omia menettelyvirheitään, dokumentoitu julkinen tarkastelu jää viimeiseksi keinoksi.

Tämä kirjoitus perustuu samoihin tosiseikkoihin ja asiakirjoihin kuin virallinen kantelu. Se on tarkoitettu tekemään näkyväksi, miten oikeusturva voi vaarantua, vaikka muodollinen prosessi etenee.

Jenni Aarnivalo