Sisältö
Johdanto – Viranomaisketjun epäonnistuminen valvontavaiheessa
Viranomaisketjun epäonnistuminen näkyy tässä tapauksessa siinä, miten valvontavaiheessa todetut virheet jätettiin järjestelmällisesti korjaamatta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen viranomaisketjun viimeistä vaihetta: valvontaa, ja sen vaikutuksia asianosaisen ja lasten oikeusturvaan tilanteessa, jossa viranomaisissa havaitut virheet on tunnistettu, dokumentoitu ja saatettu valvontaan, mutta jätetty siitä huolimatta korjaamatta.
Tämä kirjoitus on neljäs ja viimeinen osa neliosaista blogisarjaa, jossa käsittelen eri viranomaistahojen toimintaa omassa ja lasteni asiassa. Aiemmissa osissa olen tarkastellut Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalitoimen ja lastensuojelun menettelyjä, poliisin esikäsittelyä lähisuhdeväkivaltatilanteessa sekä käräjäoikeuden menettelyä huolto- ja tapaamisoikeusasiassa. Tässä osassa keskityn siihen, mitä tapahtuu, kun asia siirtyy valvontaan – mutta virheellinen menettely jää siitä huolimatta voimaan.
Olen pyrkinyt saattamaan viranomaisten menettelyssä ilmenneet ongelmat arvioitaviksi virallisia ja lainmukaisia reittejä pitkin. Olen tehnyt kanteluita, tutkintapyyntöjä ja toimittanut laajaa, yksilöityä ja dokumentoitua aineistoa valvontaviranomaisten arvioitavaksi. Tästä huolimatta virheelliset asiakirjat ja menettelyt ovat jääneet voimaan, eikä kokonaisuutta ole arvioitu niiden todellisten vaikutusten näkökulmasta.
Kirjoitan ainoastaan asioista, joista minulla on kirjallinen dokumentaatio. Jokainen esittämäni seikka perustuu viranomaispäätöksiin, asiakirjoihin ja viranomaisviestintään. Tarkastelun kohteena ei ole yksittäinen mielipide, vaan valvontajärjestelmän toiminta silloin, kun virhe on tunnistettu mutta sitä ei korjata.
1. Valvontaviranomaisen tehtävä ja vastuu
Valvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa viranomaistoiminnan lainmukaisuutta ja puuttua havaittuihin epäkohtiin. Sen rooli on keskeinen tilanteissa, joissa asianosainen on nimenomaisesti saattanut viranomaisen menettelyn arvioitavaksi ja toimittanut asiasta kirjallista näyttöä.
Tässä asiassa valvontaan saatettiin yksilöityjä ja todennettavia menettelyvirheitä, jotka koskivat muun muassa:
- virheellisiä ja harhaanjohtavia asiakirjamerkintöjä
- olennaisen tiedon sivuuttamista
- tutkimatta jätettyjä seikkoja
- puolueettomuuden vaarantumista
- hyvän hallinnon periaatteiden rikkomista
Valvonta ei kuitenkaan johtanut konkreettisiin korjaustoimiin. Menettelyä tarkasteltiin muodollisesti, ei vaikutusten, kokonaisuuden tai oikeusturvan näkökulmasta.
2. Aluehallintoviraston (AVI) valvonta ja päätöksenteko
Tämä esimerkki havainnollistaa sitä, miten viranomaisketjun epäonnistuminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Osa 1: Vakavat lastensuojelun laiminlyönnit
Olen saattanut asian Lounais-Suomen aluehallintoviraston valvontaan useilla kanteluilla, jotka koskivat Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalitoimea ja perheoikeudellista yksikköä, Nousiaisten kuntaa sekä Nousiaisten kunnan varhaiskasvatusta.
Aluehallintovirastolle toimitin useita satoja sivua asiakirjoja, jotka sisälsivät muun muassa:
- kirjallista näyttöä perheoikeudellisen yksikön lainvastaisesta ja puolueellisesta menettelystä
- dokumentoitua aineistoa olosuhdeselvitysten ristiriitaisuuksista
- selvitystä asiakirjojen oikaisupyyntöjen virheellisestä käsittelystä
- näyttöä varhaiskasvatuksen ennakollisista “ei huolta” -kannanotoista vireillä olevan huoltokiistan aikana
- kirjallista näyttöä henkilötietojen luovuttamisesta ulkopuoliselle taholle ilman suostumusta tai tuomioistuimen pyyntöä
Tästä huolimatta aluehallintovirasto katsoi, ettei se havaitse lainvastaisuutta, joka edellyttäisi valvontatoimenpiteitä.
AVI:n ratkaisu ja vastuuhenkilöt
Aluehallintoviraston asiassa antama ratkaisu on hyväksytty seuraavien viranhaltijoiden toimesta:
- Pia Leikasto, yksikön päällikkö, johtava juristi
- Sini Virtanen, sosiaalihuollon ylitarkastaja
Päätöksessä todetaan muun muassa, että:
- aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa muuttaa tai korjata olosuhdeselvityksiin kirjattuja tietoja
- työntekijöiden esteellisyyden arviointi kuuluu virkamiehelle itselleen
- se, että viranhaltijasta on tehty tutkintapyyntö, ei vielä tee häntä esteelliseksi
- perheoikeudellisen yksikön toiminnassa ei havaita lainvastaisuutta, joka edellyttäisi valvontaa
Muodollinen valvonta ilman vaikutusarviota
Aluehallintoviraston ratkaisu perustuu toimivaltarajaukseen ja muodolliseen tarkasteluun, ei siihen, miten dokumentoidut menettelyvirheet ovat vaikuttaneet asian kokonaisuuteen, lasten tilanteeseen tai oikeusturvaan.
Valvontapäätöksessä ei arvioitu:
- olosuhdeselvitysten ristiriitaisuuksien merkitystä
- virheellisten asiakirjojen vaikutusta poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden ratkaisuihin
- varhaiskasvatuksen puolueettomuuden vaarantumisen tosiasiallisia seurauksia
- sitä, että virheellinen aineisto oli käytössä useassa viranomaisvaiheessa samanaikaisesti
Valvonta ei johtanut virheiden korjaamiseen, vaan vastuuta siirrettiin eteenpäin seuraaville viranomaisille ja viime kädessä asianosaiselle.
Tämä tapaus osoittaa, miten viranomaisketjun epäonnistuminen voi jatkua vaiheesta toiseen ilman, että kukaan puuttuu kokonaisuuteen.
3. Syyttäjälaitoksen valvonta ja valtakunnansyyttäjän ratkaisu
Olen tehnyt valtakunnansyyttäjälle tutkintapyynnön syyttäjien toiminnan valvonnasta, joka koski kahta aluesyyttäjää:
- Laura Vehmaa, Länsi-Suomen syyttäjäalue
- Juha Leiritie, Länsi-Suomen syyttäjäalue
Tutkintapyynnössä pyysin arvioimaan, olivatko he laiminlyöneet Esitutkintalain mukaiset velvoitteensa sekä velvollisuutensa varmistaa esitutkinnan lainmukainen ja riittävä toimittaminen. Pyysin myös arvioimaan, täyttikö menettely Rikoslaki 40 luvun 9 §:n (virkavelvollisuuden rikkominen) tai 40 luvun 10 §:n (tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen) tunnusmerkistön.
Valvontaviranomaisena asiassa toimi Valtakunnansyyttäjän toimisto, ja ratkaisun teki apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe 6.11.2025.
Ratkaisussa todettiin, että tutkintapyyntö ei anna aihetta toimenpiteisiin. Päätös rajautui toimivaltakysymykseen, eikä siinä arvioitu esitettyjen menettelyvirheiden vaikutuksia oikeusturvaan tai tarkasteltu asiaa kokonaisuutena. Myöhemmin asia siirrettiin oikeuskanslerin käsiteltäväksi, ilman sisällöllistä arviota syyttäjien menettelystä.
Kun viranomaisketjun epäonnistuminen normalisoituu, oikeusturva muuttuu muodolliseksi.
4. Vastuun hajautuminen viranomaisketjussa
Koko prosessissa toistuu sama kaava:
- Sosiaalitoimi viittaa väitettyyn epävakaaseen mielenterveyteen, ilman lääketieteellistä arviota ja vastoin asiassa esitettyä riippumatonta asiantuntijanäyttöä.
- Poliisi viittaa sosiaalitoimen mielipiteeseen, eikä käynnistä itsenäistä esitutkintaa, ei kerää omaa näyttöä, ja sivuuttaa asianosaisen toimittaman kirjallisen, laajan ja objektiivisen todistusaineiston.
- Käräjäoikeus viittaa sosiaalitoimen ja poliisin arvioihin, punnitsematta niiden taustalla olevaa näyttöä ja tutkimatta asiassa ilmeisiä ristiriitoja.
- Aluehallintovirasto kääntää katseensa todistetuilta virheiltä, ja rajaa tarkastelun toimivaltaan ja harkintavaltaan, tekemättä vaikutusarviota menettelyn seurauksista.
- Valtakunnansyyttäjä viittaa toimivaltakysymykseen, eikä arvioi menettelyä sisällöllisesti eikä oikeusturvan näkökulmasta.
Kukaan ei pysähdy arvioimaan kokonaisuutta.
Kukaan ei katkaise ketjua.
Näin mielipide muuttuu “faktaksi” viranomaiselta toiselle siirtyessään, vaikka sen taustalla oleva näyttö puuttuu tai on virheellinen.
5. Oikeusturvan tosiasiallinen heikkeneminen
Oikeusturva ei romahda yhdellä päätöksellä.
Se heikkenee vaihe vaiheelta, kun:
- virheellisiä asiakirjoja ei oikaista
- viranomaispäätöksiä ei korjata
- valvonta ei johda muutoksiin
- vastuu siirtyy aina seuraavalle taholle
Tällöin oikeusturva on näennäinen: menettely etenee, mutta virheet jäävät elämään järjestelmään.
6. Viranomaisketjun epäonnistuminen valvonnassa
Viranomaisketjun epäonnistuminen ei tässä tapauksessa ilmennyt yksittäisenä virheenä, vaan toistuvana kaavana, jossa jokainen viranomainen siirsi vastuun eteenpäin. Valvonta ei pysäyttänyt virhettä, vaan mahdollisti sen jatkumisen.
7. Loppuarvio
Kun viranomaisen virhettä ei korjata, kyse ei ole yksittäisestä epäonnistumisesta vaan rakenteellisesta ongelmasta.
Oikeusvaltio ei horju silloin, kun virhe tapahtuu.
Se horjuu silloin, kun virhe tunnistetaan, mutta siihen ei puututa.
Tämä blogisarja päättyy tähän.
Kysymys jää silti avoimeksi:
Kuka kantaa vastuun silloin, kun viranomaisketju epäonnistuu – myös valvonnassa?