Esitutkinnan aloittamatta jättäminen ei ole neutraali hallinnollinen ratkaisu, vaan päätös, jolla voi olla vakavia seurauksia uhrin oikeusturvalle.
Sisältö
Tapahtumien kulku: mitä joulupäivänä 2024 tapahtui
Tapahtumaketju sai alkunsa joulupäivänä 25.12.2024, perhepiirissä järjestetyssä tilanteessa, jossa paikalla oli useita läheisiä, mukaan lukien lapsia. Kyseessä oli perhetilanne, joka eskaloitui nopeasti.
Tilanne kehittyi keskusteluksi, jossa minua painostettiin jatkamaan vuorovaikutusta vastoin omaa tahtoani. Pyrin poistumaan tilanteesta, koska koin sen kuormittavaksi ja turvattomaksi, ja ilmaisin tämän myös suullisesti. Tässä yhteydessä minuun kohdistui fyysinen teko (tönäisy), joka rikkoi fyysistä koskemattomuuttani.
Tilanteessa minua estettiin soittamasta poliisille, ja minulle tehtiin selväksi, että viranomaisiin yhteyden ottaminen ei olisi hyväksyttävää. Painostus ei rajoittunut sanalliseen ohjaukseen, vaan tilanteessa käytettiin myös sosiaalista ja emotionaalista valtaa: läheisten ja lasten läsnäolo loi asetelman, jossa poistuminen ja avun hakeminen olivat käytännössä vaikeutettuja. Fyysinen teko ja poliisiin yhteydenoton kieltäminen laukaisivat minussa akuutin traumareaktion.
Kun lopulta tein päätöksen poistua paikalta yhdessä lasteni ja äitini kanssa, tilanne ei päättynyt siihen. Minua seurattiin, ja minuun sekä lapseeni kohdistui edelleen henkistä painostusta. Erityisen vakavana pidän tilannetta, jossa aikuinen henkilö kohdisti passiivis-aggressiivista vihaa alle kouluikäiseen lapseeni, joka yritti puolustaa minua sanomalla: “jätä äiti rauhaan.”
Tapahtuman jälkeiset terveyshaitat ja rikosilmoituksen ajoitus
Tapahtuman jälkeen hakeuduin terveydenhuollon piiriin. 9.1.2025 kävin lääkärissä, ja tapahtumien vaikutukset psyykkiseen vointiin kirjattiin hoitomerkintöihin. Myöhemmissä psykiatrian erikoislääkärin kirjauksissa todetaan, että joulupäivän tapahtuma laukaisi PTSD-oireilun, joka liittyi aiempiin traumaattisiin kokemuksiin ja uuteen väkivaltatilanteeseen.
Terveydenhuollon merkinnöissä kuvataan muun muassa:
- akuutti stressireaktio
- vapina ja voimakas ahdistus
- kokemus fyysisen ja psyykkisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä
- se, että lapset olivat tilanteessa läsnä ja altistuivat tapahtumille
Nämä kirjaukset on tehty useissa hoitokontakteissa alkuvuoden ja kesän 2025 aikana, eikä kyse ole yksittäisestä käynnistä tai jälkikäteisestä tulkinnasta.
On olennaista todeta, että rikosilmoituksen tekeminen ei viivästynyt passiivisuuden, epävarmuuden tai tapahtuman vähättelyn vuoksi, vaan asianajajani nimenomaisesta ja oikeudelliseen harkintaan perustuvasta ohjeesta. Minua ohjeistettiin odottamaan lasten huoltajuutta koskevan väliaikaismääräyksen istunnon käsittelyä, koska oli todellinen ja ennakoitavissa oleva riski, että rikosilmoituksen tekemistä olisi käytetty minua vastaan huoltajuusasiassa.
Tämä odottaminen ja tietoisuus riskistä aiheuttivat minulle huomattavaa ahdistusta. Olin tilanteessa, jossa jouduin punnitsemaan toisaalta oman ja lasteni turvallisuuden, toisaalta sen, miten oikeussuojakeinojen käyttäminen voisi vaikuttaa huoltajuusprosessiin. Kyse ei ollut epäröinnistä, vaan pakotetusta odottamisesta, joka lisäsi jo valmiiksi kuormittavaa tilannetta.
Tämä riski toteutui käytännössä. Rikosilmoituksen tekemistä ja siihen liittyviä tapahtumia käytettiin minua vastaan lasten olosuhdeselvityksessä kesällä 2025 sekä huoltajuusasiaa koskevassa pääistunnossa syyskuussa 2025, vastapuolen toimesta. Näissä yhteyksissä rikosilmoitukseen liittyviä seikkoja hyödynnettiin osana narratiivia, jossa minua pyrittiin esittämään riitaisena, epävakaana tai ongelmallisena osapuolena.
Tämä osoittaa konkreettisesti, kuinka väkivaltaan puuttuminen ja oikeussuojakeinojen käyttäminen voivat huoltajuusprosesseissa kääntyä uhria vastaan, erityisesti tilanteissa, joissa viranomaismenettely ei tunnista tapahtumien kokonaisuutta eikä lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä.
Tapahtumien taustasta: mikä tilanteen laukaisi
Tapahtumien taustalla ollut laukaiseva tekijä oli se, että saavuin jouluruokailuun noin 1,5 tuntia myöhässä. Myöhästyminen ei ollut suvussamme poikkeuksellista tai aiemmin ongelmallista, eikä siihen ole koskaan aiemmin liitetty konflikteja.
Olen osallistunut vastaaviin perhejuhliin 37 vuoden ajan, ja olen ollut käytännössä aina ajoissa. Kyseessä oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun myöhästyin. Tästä huolimatta tilanne eskaloitui tavalla, joka johti painostukseen, fyysiseen kontaktiin ja lopulta rikosilmoitukseen.
Tämä taustatieto on olennainen, koska se havainnollistaa tapahtumien suhteettomuuden: yksittäinen ja tavanomainen myöhästyminen johti reaktioihin, jotka ylittivät normaalin perhetilanteen rajat ja muodostivat kokonaisuuden, jolla oli vakavia seurauksia.
Miksi tapahtumien kuvaus on olennainen
Tapahtumien kulun ymmärtäminen on keskeistä siksi, että myöhemmät viranomaispäätökset ovat perustuneet arvioon, jonka mukaan kyse oli yksittäisestä ja vähäisestä tapahtumasta ilman merkittäviä seurauksia.
Asiakirjoihin kirjattu tapahtumakuvaus ja sen jälkeiset seuraukset osoittavat kuitenkin, että kyseessä oli:
- lähisuhteessa tapahtunut fyysisen ja henkisen koskemattomuuden loukkaus
- tilanne, jossa estettiin avun hakeminen
- tapahtuma, jolla oli pitkäkestoisia psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia
Tämä muodostaa perustan sille, miksi asia vietiin poliisin tietoon ja miksi myöhempi päätöksenteko herättää kysymyksiä.
Miksi tästä asiasta on pakko puhua julkisesti
Suomessa eletään oikeusvaltiossa. Lähtökohtaisesti kansalaisen pitäisi voida luottaa siihen, että viranomaiset tutkivat väkivaltaa koskevat ilmoitukset huolellisesti, puolueettomasti ja lain edellyttämällä tavalla. Käytännössä näin ei aina tapahdu.
Tämä kirjoitus käsittelee tilannetta, jossa poliisin tekemä päätös esitutkinnan aloittamatta jättämisestä on ristiriidassa asiakirjoihin kirjatun todellisuuden kanssa. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan dokumentoituun aineistoon perustuvasta kokonaisuudesta: lääkärimerkinnöistä, viestiketjuista ja viranomaisasiakirjoista.
Esitutkinnan aloittamatta jättäminen ja uhrin oikeusturva
Esitutkintalain mukaan poliisin on aloitettava esitutkinta, kun on syytä epäillä rikosta. Tämä kynnys on tarkoituksella matala. Se ei tarkoita, että rikos olisi jo näytetty toteen, vaan että asia on riittävän perusteltu tutkittavaksi.
Ongelma syntyy silloin, kun poliisi:
- arvioi näytön riittävyyttä ennen esitutkintaa
- punnitsee teon vakavuutta ikään kuin syyteharkinnassa
- rajaa aineistoa ajallisesti tai sisällöllisesti ilman perustetta
Tällöin poliisi siirtyy alueelle, joka kuuluu lain mukaan esitutkinnan ja syyttäjän harkinnan piiriin.
Asiakirjat, viestit ja minimointi – rikosoikeudellinen ja psykologinen tarkastelu
Tapauksessa keskeistä ei ole vain se, mitä tapahtui, vaan miten tapahtunutta on myöhemmin sanoitettu. Rikosoikeudellisesti on olennaista huomata, että fyysistä kontaktia ei ole asiakirjoissa kiistetty. Sekä epäillyn viesteissä että viranomaispäätöksissä todetaan kehon osuminen toiseen ihmiseen tilanteessa, jossa asianomistaja on pyrkinyt poistumaan. Kyse ei siis ole tilanteesta, jossa tapahtumaa ei olisi ollut, vaan tilanteesta, jossa tapahtuman merkitys ja vakavuus on määritelty uudelleen.
Rikosoikeudessa tätä kutsutaan usein minimoinniksi: fyysinen teko myönnetään, mutta sen luonne pyritään muuttamaan harmittomaksi, tahattomaksi tai merkityksettömäksi. Ilmaisut kuten ”takapuoli osui” tai ”ei ollut väkivaltaa” eivät kumoa fyysistä kontaktia, vaan ovat tulkintoja sen oikeudellisesta merkityksestä. Juuri tällaisissa tilanteissa esitutkinnan aloittamiskynnys on lain mukaan matala, koska tarkoituksena on selvittää tapahtumien kulku ja merkitys puolueettomasti – ei ratkaista asiaa etukäteen sanavalinnoilla.
Psykologian näkökulmasta minimointi on hyvin tunnettu ilmiö erityisesti lähisuhteissa tapahtuvissa konflikteissa ja väkivaltatilanteissa. Tekijä voi aidosti kokea, ettei ole ”tehnyt väkivaltaa”, vaikka fyysinen koskemattomuus on loukkaantunut. Tämä ei kuitenkaan poista teon vaikutusta toiseen osapuoleen. Uhrin näkökulmasta olennaista on se, että hänen kehollinen ja psyykkinen rajansa on ylitetty tilanteessa, jossa hän on ollut haavoittuvassa asemassa ja pyrkinyt poistumaan.
Lisäksi viesteissä esiintyvä anteeksipyyntö ja tunteisiin vetoaminen muodostavat psykologisesti ristiriitaisen kokonaisuuden suhteessa myöhempään kiistämiseen. Anteeksipyyntö ei ole rikosoikeudellinen tunnustus, mutta se on merkityksellinen osa tapahtumien kokonaisarviointia, koska se osoittaa tietoisuutta toisen loukkaantumisesta. Tällaisten ristiriitaisten elementtien arviointi kuuluu nimenomaan esitutkintaan, ei sen ulkopuolelle.
Kun viranomaispäätöksessä todetaan fyysisen kontaktin tapahtuneen, mutta samalla esitutkinnan jatkaminen evätään vähäisyysperusteella ilman tutkintaa, syntyy rakenteellinen ongelma. Asiakirjat kuvaavat tapahtumaa, mutta päätelmä irtautuu kuvauksesta. Tämä ei ole vain juridinen kysymys, vaan myös inhimillinen: uhrille jää kokemus siitä, että hänen kehollinen koskemattomuutensa ja kokemuksensa on ensin tunnistettu, mutta sitten mitätöity.
Tässä ristiriidassa tiivistyy koko kirjoituksen ydinkysymys: mitä tapahtuu oikeusturvalle, kun tapahtumat myönnetään, mutta niiden merkitys kielletään?
Lähisuhdeväkivalta ei ole yksityisasia
Lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely on Suomessa virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että asian tutkiminen ei ole uhrin tahdon tai vähäisyysarvion varassa.
Tapauksessani kyse oli perhepiirissä tapahtuneesta fyysisestä teosta, johon liittyi:
- painostamista
- fyysisen koskemattomuuden loukkaus
- estäminen hakea viranomaisapua
- lasten ja muiden perheenjäsenten läsnäolo
Tällaiset tilanteet ovat tyypillisiä lähisuhdeväkivallassa: väkivalta tapahtuu läheisten silmien alla, ja siihen liittyy vallankäyttöä.
PTSD ja väkivallan seuraukset eivät ole mielipidekysymys
Psykiatrian erikoislääkärin merkinnöissä on dokumentoitu, että tapahtuma laukaisi PTSD-oireilun. Merkinnät perustuvat kliiniseen arvioon, ei potilaan tulkintaan.
Lähisuhdeväkivallan seuraukset ovat usein:
- pitkäkestoisia
- kasautuvia
- sosiaalisesti eristäviä
Kun nämä seuraukset kuvataan viranomaispäätöksissä subjektiivisina kokemuksina, sivuutetaan terveydenhuollon asiantuntija-arvio kokonaan..
Kunnianloukkaus ja leimaaminen perheessä
Väkivalta ei rajoitu fyysisiin tekoihin. Kun uhrista aletaan puhua psyykkisesti sairaana, riitaisena tai ongelmallisena, seuraukset ovat todellisia:
- sukulaiset vetäytyvät
- yhteydenpito katkeaa
- uhrin uskottavuus heikkenee viranomaisprosesseissa
Leimaaminen ei ole yksittäinen kommentti, vaan usein pitkäkestoinen kertomus..
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja sosiaalinen media
Yksityinen sosiaalisen median tili ei ole julkinen foorumi. Silti yksityisiltä tileiltä vuotaneita tietoja käytetään yhä useammin oikeudenkäynneissä ja viranomaisprosesseissa.
Tässä tapauksessa:
- yksityiseltä tililtä vuotaneita julkaisuja päätyi huoltajuusasiaan
- tietoja käytettiin ilman suostumusta
- sisältö irrotettiin asiayhteydestään
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ei edellytä suurta yleisöä – riittävää on, että tieto leviää tavalla, joka aiheuttaa haittaa.
Huoltajuuskiista ja vallankäyttö
Huoltajuusasioissa pienetkin vihjaukset voivat vaikuttaa ratkaisevasti. Kun uhrista on jo muodostettu kuva ongelmallisena tai epävakaana, tätä narratiivia on helppo hyödyntää.
Tässä tapauksessa:
- rikosilmoituksen tekeminen johti sosiaaliseen eristämiseen
- uhrin ja sukulaisten välit katkesivat
- väkivallan tekijöiden kanssa jatkettiin normaalia kanssakäymistä
- uhri ja hänen lapsensa jäivät ulkopuolelle
Sosiaalinen eristäminen ei ole tunne, vaan tapahtumaketju
Sosiaalinen eristäminen on:
- havaittavaa
- toistuvaa
- rakenteellista
Kun tapaamisia sovitaan selän takana ja lapsisuhteet katkaistaan, kyse ei ole mielipahasta vaan vallankäytöstä.
Miksi teen hallintokantelun ja kirjoitan tästä
Hallintokantelu on osa oikeusvaltiota. Sen tarkoitus on arvioida, onko viranomaismenettely ollut lainmukaista, huolellista ja puolueetonta.
Kirjoitan tästä myös julkisesti, koska:
- nämä ilmiöt toistuvat
- moni uhri vaiennetaan
- viranomaispäätökset vaikuttavat ihmisten elämään syvästi
Lopuksi
Kun esitutkinnan aloittamatta jättäminen tehdään asiakirjojen vastaisesti, seuraukset eivät jää hallinnollisiksi, vaan koskettavat uhrin koko elämää. Kun poliisin päätös sanoo yhtä ja asiakirjat toista, ristiriitaa ei voi ohittaa.
Oikeusvaltion uskottavuus rakentuu siitä, että myös vaikeat tapaukset kestävät tarkastelun.
Lähisuhdeväkivalta ei lopu vaikenemalla.
Eikä oikeusturva toteudu, jos todellisuus sivuutetaan.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ)
Mitä tarkoittaa esitutkinnan aloittamatta jättäminen?
Esitutkinnan aloittamatta jättäminen tarkoittaa, että poliisi katsoo, ettei asiassa ole edes syytä epäillä rikosta. Tämä on eri asia kuin esitutkinnan lopettaminen. Aloittamiskynnys on lain mukaan matala, eikä se edellytä näyttöä rikoksesta, vaan perusteltua epäilyä.
Voiko lähisuhdeväkivaltaa jättää tutkimatta vähäisyyden perusteella?
Lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Sitä ei voida jättää tutkimatta pelkästään vähäisyyteen vedoten ilman, että esitutkintaa on aloitettu ja asiaa selvitetty.
Onko tönäisy tai fyysinen kosketus väkivaltaa?
Fyysinen koskemattomuus on suojattu lailla. Myös näennäisesti vähäinen fyysinen teko, kuten tönäisy, voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, erityisesti lähisuhteessa ja tilanteessa, jossa toinen yrittää poistua.
Voiko PTSD tai trauma olla “vain subjektiivinen kokemus”?
Ei. PTSD ja muut trauma-oireet perustuvat terveydenhuollon ammattilaisten tekemiin kliinisiin arvioihin. Ne eivät ole mielipiteitä, vaan diagnostiikkaan ja hoitokäynteihin perustuvia lääketieteellisiä havaintoja.
Mitä tarkoittaa yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen?
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tarkoittaa yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä ilman suostumusta tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa. Tietoa ei tarvitse levittää julkisesti suurelle yleisölle – riittävää on haitallinen leviäminen.
Voiko yksityiseltä some-tililtä vuotanut tieto olla rikos?
Kyllä voi. Yksityinen sosiaalisen median tili ei ole julkinen lähde. Jos sieltä peräisin olevia julkaisuja levitetään ilman lupaa ja niitä käytetään esimerkiksi oikeudenkäynnissä, asia voi täyttää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.
Miksi rikosilmoituksen tekeminen voi johtaa sosiaaliseen eristämiseen?
Monissa perheissä ja suvuissa rikosilmoitus rikkoo hiljaisen sopimuksen vaieta. Seurauksena voi olla uhrin leimaaminen, välien katkeaminen ja ulossulkeminen, vaikka väkivaltaan puuttuminen on lain ja turvallisuuden kannalta oikein.
Mitä hallintokantelu tarkoittaa?
Hallintokantelu on pyyntö laillisuusvalvojalle (eduskunnan oikeusasiamies tai oikeuskansleri) arvioida, onko viranomainen toiminut lainmukaisesti, huolellisesti ja puolueettomasti. Se ei ole kosto eikä valitus lopputuloksesta, vaan menettelyn tarkastelua.
Miksi tästä kirjoitetaan julkisesti?
Julkinen kirjoittaminen tuo näkyväksi ilmiöitä, jotka muuten jäävät piiloon: lähisuhdeväkivaltaa, sosiaalista eristämistä ja viranomaismenettelyn ongelmia. Oikeusvaltiossa myös viranomaistoiminnan tulee kestää avoin tarkastelu.