Poliisilakimies ei vastaa kysymyksiin – miksi?
Mutta ennen kuin jatkat lukemista, suosittelen tutustumaan aiempaan kirjoitukseeni Ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon? – miksi poliisi ei aloittanut esitutkintaa, jossa käsittelen taustaa tälle tapaukselle ja sitä, miten esitutkinta jätettiin tekemättä.
Tämän jälkeen olen toimittanut asiassa useita vastineita poliisille. Olen esittänyt yksilöityjä, lakisääteisiin velvoitteisiin liittyviä kysymyksiä. Silti lopputulos on ollut sama:
poliisilakimies ei vastaa kysymyksiin.
Kyse ei ole yhdestä pyynnöstä.
Kyse on viidestä lakisääteisestä pyynnöstä vastata selvityspyyntöön.
Sisältö
Poliisilakimies ei vastaa kysymyksiin – miksi?
Kun viranomaiselta pyytää perusteltua vastausta, kyse ei ole mielipiteestä.
Kyse on velvollisuudesta.
Hallintolain (434/2003) 45 § edellyttää, että viranomaisen on perusteltava ratkaisunsa ja esitettävä ne seikat ja selvitykset, joihin ratkaisu perustuu. Lisäksi hallintolain 31 § mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.
Tässä tapauksessa näin ei ole tapahtunut.
Olen esittänyt kysymyksiä muun muassa:
- toimitetun aineiston arvioinnista (hallintolaki 31 §)
- päätöksenteon oikeudellisista perusteista (hallintolaki 45 §)
Näihin ei ole annettu suoraa vastausta.
Sen sijaan olen saanut toistuvasti saman yleisluonteisen kannanoton.
Olen esittänyt viranomaiselle muun muassa seuraavat yksilöidyt kysymykset:
- Millä konkreettisilla perusteilla asiassa on katsottu, ettei esitutkintaa ole syytä toimittaa?
- Mitä toimittamaani aineistoa on tosiasiallisesti arvioitu?
- Miten esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaista “syytä epäillä” -kynnystä on sovellettu?
- Miten tapahtumien kokonaisuus on arvioitu, kun kyse on ajallisesti jatkuvasta kokonaisuudesta?
- Millä perusteella arviointia on rajattu ajallisesti vastoin toimitettua aineistoa?
- Miten lähisuhde ja alaikäisten lasten asema on huomioitu arvioinnissa?
- Onko kaikki toimittamani aineisto arvioitu kokonaisuutena?
- Onko ratkaisussa hyödynnetty muiden viranomaisten kannanottoja, ja mikä merkitys niillä on ollut?
- Onko asiassa huomioitu mielenterveyteeni liittyviä arvioita, ja jos on, miten niiden vaikutus on arvioitu oikeudellisesti?
Näihin kysymyksiin ei ole annettu yksilöityjä eikä oikeudellisesti perusteltuja vastauksia.
5 kertaa sama vastaus – ilman perusteluja
Kun samaan asiaan pyytää vastausta useamman kerran, odotus on selkeä:
vastaus tarkentuu.
Tässä tapauksessa kävi päinvastoin.
Vastaukset toistuivat sisällöltään samanlaisina:
- ei yksilöityä arviota
- ei viittausta toimitettuun aineistoon
- ei konkreettisia oikeudellisia perusteluja
Tämä herättää keskeisen kysymyksen:
onko asiaa tosiasiallisesti arvioitu uudelleen?
Esitutkinta jätettiin tekemättä – mutta miksi?
Tapauksessa tehtiin päätös olla toimittamatta esitutkintaa vähäisyysperusteella.
Samaan aikaan asiassa oli esitetty aineistoa, joka viittaa:
- fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuneeseen tekoon
- lähisuhteeseen
- alaikäisten lasten läsnäoloon
Lisäksi osa aineistosta – kuten lääketieteellinen selvitys – ei ollut mukana alkuperäisessä arvioinnissa, vaikka se myöhemmin toimitettiin viranomaiselle.
Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, onko
“syytä epäillä” -kynnystä arvioitu lain edellyttämällä tavalla.valla.
Uutta aineistoa ei arvioitu
Merkittävä ongelma ei ole vain alkuperäinen päätös.
Ongelma on se, mitä tapahtui sen jälkeen.
Kun asiassa toimitettiin uutta, olennaista aineistoa,
ei tehty uutta arviointia.
Tämä on keskeinen oikeusturvakysymys.
Viranomaisen velvollisuus ei pääty ensimmäiseen päätökseen,
jos asiaan tulee uutta selvitystä.
Mitä tapahtuu, kun viranomainen ei vastaa?
Tilanne, jossa poliisilakimies ei vastaa kysymyksiin,
ei ole vain yksittäinen viestinnällinen ongelma.
Se on oikeusturvaongelma.
Jos:
- päätöstä ei perustella
- aineistoa ei arvioida
- kysymyksiin ei vastata
kansalainen ei voi arvioida, onko päätös lainmukainen.
Ja juuri tämä on keskeinen ongelma tässä tapauksessa.
Lopuksi
Tämä ei ole vain kertomus yhdestä tapauksesta.
Tämä on kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun:
- esitutkinta jätetään tekemättä
- virheitä ei korjata
- ja poliisilakimies ei vastaa kysymyksiin
Kysymys ei ole enää vain yksittäisestä päätöksestä.
Kysymys on siitä, toteutuuko oikeus saada perusteltu ratkaisu – vai jääkö vastaus lopulta kokonaan saamatta.
UKK – Viranomaisen velvollisuudet (laki ja käytäntö)
Onko viranomaisen pakko perustella päätöksensä?
Kyllä. Hallintolain (434/2003) 45 § mukaan viranomaisen on perusteltava päätöksensä.
Perusteluista tulee käydä ilmi:
- mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun
- mihin oikeudellisiin säännöksiin ratkaisu perustuu
Ilman näitä tietoja päätöstä ei voida arvioida oikeudellisesti.
Onko viranomaisen pakko selvittää asia riittävästi?
Kyllä. Hallintolain 31 § velvoittaa viranomaisen huolehtimaan asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.
Tämä tarkoittaa, että:
- kaikki olennainen aineisto tulee ottaa huomioon
- päätöstä ei saa perustaa puutteelliseen selvitykseen
Milloin esitutkinta on aloitettava?
Esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 § mukaan esitutkinta on toimitettava, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Kyse on matalasta kynnyksestä:
- ei vaadita näyttöä syyllisyydestä
- riittää, että rikoksen mahdollisuus on perusteltu
Voiko viranomainen jättää vastaamatta esitettyihin kysymyksiin?
Ei käytännössä.
Jos kysymykset liittyvät:
- päätöksen perusteluihin
- arvioituun aineistoon
- sovellettuun lakiin
niihin tulee vastata osana hallintolain 45 § mukaista perusteluvelvollisuutta.
Vastaamatta jättäminen voi tarkoittaa, että:
- perusteluvelvollisuus ei täyty
- asian oikeudellinen arviointi estyy
Onko viranomaisen huomioitava uusi aineisto päätöksen jälkeen?
Kyllä.
Jos asiaan toimitetaan uutta olennaista selvitystä:
- viranomaisen on arvioitava sen merkitys
- tarvittaessa asia tulee ottaa uudelleen käsiteltäväksi
Tämä perustuu:
- hallintolain 31 § (selvittämisvelvollisuus)
- sekä yleisiin oikeusturvaperiaatteisiin
Mitä tarkoittaa oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti?
Perustuslain (731/1999) 21 § turvaa jokaiselle oikeuden:
- saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti
- saada perusteltu päätös
- saada oikeusturvaa viranomaisessa
Jos näitä ei toteuteta, kyse ei ole vain hallinnollisesta puutteesta — vaan oikeusturvaongelmasta.