Sisältö
1. Ihmisoikeuksien päivä ja oikeusvaltion lupaus
Tänään, 10.12., vietetään ihmisoikeuksien päivää. Päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus turvaan, oikeudenmukaiseen kohteluun ja suojaan mielivaltaista vallankäyttöä vastaan.
Ihmisoikeudet Suomessa nähdään usein itsestäänselvyytenä. Oikeusvaltion ajatellaan toimivan niin, että virheet korjataan ja heikoimmassa asemassa olevia suojellaan. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina tapahdu.
Kun tarkastelen omia viimeisiä kahta vuottani, en näe ihmisoikeuksien toteutuvan Suomessa niin kuin niiden pitäisi.
2. Mitä ihmisoikeudet Suomessa tarkoittavat käytännössä
Ihmisoikeudet eivät ole vain periaatteita tai juhlapuheita. Ne tarkoittavat käytännössä sitä, että:
- viranomaiset toimivat lain mukaisesti
- virheitä korjataan, kun ne havaitaan
- lapsen etu arvioidaan aidosti
- ketään ei rangaista avun hakemisesta
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Sen sijaan näin järjestelmän, jossa virheitä peitettiin uusilla virheillä, ja jossa yksittäisillä toimijoilla oli valtaa ilman todellista valvontaa.
3. Viranomaisprosessi, jossa oikeudet murenevat
Tämä on se polku, joka johti tilanteeseen, jossa ihmisoikeudet Suomessa jäivät toteutumatta:
- Menin turvakotiin, vaikka lähisuhdeväkivalta oli kirjattu virallisiin asiakirjoihin.
- Poliisi ei käynnistänyt tutkintaa, vaikka asiakirjat antoivat siihen aiheen.
- Tilannetta ei selvitetty kokonaisuutena lapsen edun tai turvallisuuden näkökulmasta.
- Lapsia ei tavattu, vaikka heidän hyvinvointinsa piti olla kaiken keskiössä.
Prosessi eteni, mutta oikeusturva ei.
4. Kun avun hakemisesta seuraa syyllistäminen
Yksi ihmisoikeuksien ydinkysymyksistä on se, voiko ihminen hakea apua ilman pelkoa seurauksista.
Tässä tapauksessa vastaus oli ei.
Kun puolustin itseäni ja kyseenalaistin virheellisiä ratkaisuja, avattiin lastensuojelun asiakkuus, joka ei perustunut lasten todellisiin tarpeisiin, vaan siihen, että uskalsin puhua.
Tämä ei ole ihmisoikeuksien toteutumista.
Tämä ei ole oikeusvaltion suojaa.
5. Rakenteet, jotka suojelevat itseään
Kahden vuoden ajan rakenteet suojelivat itseään, eivät:
- lapsia
- äitiä
- perhesuhteita
Virheellisiä asiakirjoja ei oikaistu.
Virheellisiä päätöksiä ei korjattu.
Valvonta ei puuttunut kokonaisuuteen.
Lopputuloksena äiti–lapsi-suhde katkaistiin prosessin vuoksi, ei tekojen, ei rikosten, eikä todellisen vaaran vuoksi.
6. Ihmisoikeudet paperilla vs. arjessa
Suomessa ihmisoikeudet on kirjattu lakiin ja perustuslakiin.
Esimerkiksi Perustuslain 21 § turvaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin: Perustuslain 21 §
Myös THL korostaa viranomaisten vastuuta lähisuhdeväkivaltatilanteissa: THL: viranomaisten vastuu lähisuhdeväkivaltatilanteissa
Silti käytännössä ihmisoikeudet Suomessa voivat murentua, jos kukaan ei pysäytä virheiden ketjua.
7. Miksi tästä on pakko puhua julkisesti
Ihmisoikeuksien päivänä on pakko kysyä:
Mitä hyötyä on ihmisoikeuksista paperilla, jos ne eivät toteudu käytännössä?
Kuka suojelee kansalaista, kun järjestelmä epäonnistuu?
Minä en enää vaikene.
Hiljaisuus suojelee vain järjestelmää – ei ihmisiä, jotka elävät sen virheiden seuraukset.
Jos tämä koskettaa sinua, jaa tämä eteenpäin.
Näkyväksi tehty epäkohta on aina ensimmäinen askel kohti muutosta.
Ja muutos on se, mitä Suomi tarvitsee –
jos haluamme, että ihmisoikeudet Suomessa merkitsevät jotakin myös arjessa, eivät vain juhlapuheissa.