Lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva Suomessa on viime kuukausina ollut laajasti julkisen keskustelun kohteena. Aiheesta ovat keskustelleet kansalaisjärjestöt, yksittäiset ihmiset sekä valtion ylin johto.
Alkuvuoden aikana Suomessa on kuollut useita naisia lähisuhdeväkivallan seurauksena. Kun ilmiötä tarkastellaan kuolemantapauksia laajemmin, lähisuhdeväkivalta näyttäytyy vakavana ihmisoikeusongelmana Suomessa.
Olen itse nähnyt, miten lähisuhdeväkivaltaa koskevat kokemukset voivat viranomaisprosesseissa muuttua epäilyiksi tai jopa harhakuviksi. Tällaisilla tulkinnoilla voi olla elämää mullistavia seurauksia niin väkivaltaa kokeneelle aikuiselle kuin hänen lapsilleen.
Oman kokemukseni kautta olen ymmärtänyt, etten ole yksin. Suomessa on monia ihmisiä, jotka kokevat joutuneensa tilanteisiin, joissa heidän kokemuksensa väkivallasta eivät ole tulleet viranomaisprosesseissa asianmukaisesti kuulluiksi tai tutkituiksi.
Kirjoitan tästä, koska oma kokemukseni viranomaisjärjestelmästä on johtanut tilanteeseen, jossa olen vienyt asian useiden viranomaisten käsiteltäväksi sekä toimittanut tiedoksiantokirjeen Tasavallan presidentin kansliaan.
Tapaukseni herättää kysymyksen siitä, miten lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva toteutuu tilanteissa, joissa rikosepäilyt koskevat perheväkivaltaa ja viranomaiset käsittelevät asiaa samanaikaisesti poliisissa, lastensuojelussa ja tuomioistuimessa.
Kyse ei ole vain yksittäisestä tapauksesta, vaan laajemmasta kysymyksestä siitä, miten viranomaisjärjestelmä toimii tilanteissa, joissa epäillään lähisuhdeväkivaltaa.
Sisältö
Psykiatrinen arvio ja sen vaikutukset
Tammikuussa 2024, ennen turvakotiin hakeutumista, olin psykiatrian professori Jyrki Korkeilan vastaanotolla. Vastaanotto oli alun perin varattu toiselle henkilölle.
Vastaanoton aikana minulle sanottiin suoraan:
”Jenni, tiedän että olet syyntakeeton. Kun ymmärrät ottaa avun vastaan, niin otan sinut vielä takaisin, koska rakastan sinua niin paljon.”
Tilanne oli minulle täysin odottamaton. Menin shokkiin enkä osannut puolustaa itseäni.
Käynnin yhteydessä tehtiin kirjauksia toisen henkilön potilasasiakirjoihin. Näissä kirjauksissa todettiin muun muassa, että katseeni oli ajoittain “poikkeava”, vaikka vastaanotolla ollut lääkäri oli tietoinen autismikirjon diagnoosistani.
Käynnin jälkeen potilasasiakirjoihin tehtiin myös kirjauksia, joissa käsiteltiin minua sekä lähipiiriini kuuluvaa henkilöä koskevia tietoja ilman suostumustani.
Myöhemmin nämä kirjaukset päätyivät osaksi viranomaisaineistoa, jota käytettiin arvioitaessa sekä turvakotiin hakeutumistani että myöhempiä tapahtumia osana minua koskevia arvioita viranomaisprosesseissa, mukaan lukien arviot minusta äitinä ja lasteni huoltajana.
Olen myöhemmin pyytänyt, että minua ja läheistäni koskevat tiedot poistetaan tai anonymisoidaan kyseisistä potilasasiakirjoista.
Pihlajalinna sekä professori Jyrki Korkeila ovat kuitenkin kieltäytyneet poistamasta tai anonymisoimasta näitä tietoja.
Tammikuussa 2024 lähdin alaikäisten lasteni kanssa turvakotiin.
Taustalla oli kokemani vakava lähisuhdeväkivalta ja pakottava kontrolli, johon olin havahtunut tilanteen kriisiydyttyä. Myöhemmin minulle diagnosoitiin seksuaalisen väkivallan kokemuksen seurauksena traumaperäinen stressihäiriö (PTSD).
Turvakotiin hakeutuminen oli yritys suojella itseäni ja lapsiani. Jälkikäteen olen kuitenkin havahtunut siihen, että tämä päätös kääntyi minua vastaan äitinä, naisena ja Suomen kansalaisena.
Samalla alkoi pitkä viranomaisprosessi, jossa useiden eri viranomaisten arviot ja päätökset alkoivat vaikuttaa toisiinsa. Prosessin aikana ilmeni tilanteita, joita pidän vakavina virheinä ja laiminlyönteinä viranomaisten toiminnassa.
Erityisen vaikealta on tuntunut poliisin toiminta. Olin aiemmin pitänyt poliisia viranomaisena, joka suojelee ihmisiä kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.
Olen itse käynyt naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja toiminut aktiivisesti maanpuolustuksen parissa sekä kehittäen omaa osaamistani että kouluttaen muita. Viimeisten kahden vuoden aikana olen kuitenkin joutunut pohtimaan jopa reserviläisyydestä luopumista.
Kun olin kaikkein heikoimmassa tilanteessa ja pyysin viranomaisilta apua, en saanut tarvitsemaani tukea.
Sen sijaan tilanne kääntyi siihen, että minusta tehty ennakko-oletus syrjäytti objektiivisen ja itsenäisen harkinnan. Samalla olen joutunut puolustamaan itseäni useissa eri viranomaisprosesseissa samanaikaisesti.
Tästä hetkestä alkoi prosessi, joka on saanut minut kysymään: toteutuuko lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva Suomessa?
Lastensuojelu, poliisi ja tuomioistuin
Lastensuojelu ja viranomaisprosessin alku
Turvakotiin hakeutumisen jälkeen olin yhteydessä lastensuojeluun saadakseni apua tilanteeseeni.
Turvakotiin hakeutumisen aikaan lasteni asiakkuus sosiaalitoimessa oli alkanut jo noin viikkoa aiemmin. Turvakodista tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta tutkintapyyntöä poliisille ei tehty, vaikka ohjeistuksen mukaan lapsiin kohdistuvissa väkivaltaepäilyissä näin tulisi toimia.
Toiseen vanhempaan kohdistuva väkivalta on myös väkivaltaa lasta kohtaan
On tärkeää huomata, että Suomen lainsäädännössä vanhempaan kohdistuva lähisuhdeväkivalta katsotaan myös lapseen kohdistuvaksi väkivallaksi, koska se vaikuttaa suoraan lapsen turvallisuuteen, kehitykseen ja hyvinvointiin.
Tästä huolimatta tilannetta alettiin sosiaalitoimessa tulkita huoltoriitana, eikä väkivaltaa koskevia kokemuksiani käsitelty tavalla, jossa olisin tullut aidosti kuulluksi.
Koen, että alusta alkaen minua pidettiin mielisairaana henkilönä, jonka kokemuksiin ei ole luottamista. Mutta tässä kohtaa haluan esittää kysymyksen: jos olisin ollut syyntakeeton, enkö olisi ollut vielä haavoittuvammassa asemassa? Miksi minut siis jätettiin toistuvasti yksin kokemusteni kanssa?
Olen tehnyt asiasta muistutuksen, johon sosiaalityön johtaja Soile Merilä on vastannut, että tilanne “näyttäytyy sosiaalitoimelle huoltoriitana.”
Jälkikäteen olen usein pohtinut, että jos olisin tammikuussa 2024 ymmärtänyt, mihin tilanteeseen viranomaisprosessi oli kehittymässä, olisin palkannut asianajajan jo tuolloin.
Tämän jälkeen lastensuojelun asiakkuus avattiin ja suljettiin kaksi kertaa kuuden kuukauden sisällä.
Johtava sosiaalityöntekijä Eliisa Sukari kirjasi palvelutarpeen arvioon seuraavasti: ”henkinen väkivalta on vaikea tunnistaa, mutta erittäin tuomittavaa.”
Tästä huolimatta väkivaltaväitteitä ei koskaan ryhdytty selvittämään tavalla, joka olisi vastannut tilanteen vakavuutta.
Samanaikaisesti poliisille oli toimitettu aineistoa lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä rikosepäilyistä. Tästä alkoi vaihe, jossa samaa tilannetta käsiteltiin samanaikaisesti lastensuojelussa ja poliisissa.
Poliisin käsittely: rikosilmoitukset ja esikäsittely
Maaliskuussa 2024 tein rikosilmoituksen lähisuhdeväkivallasta.
Rikosilmoitus koski kokemuksiani väkivallasta sekä tilanteita, joissa olin kokenut olleeni vakavan lähisuhdeväkivallan kohteena.
Heinäkuussa 2024 tein toisen rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, koska minua oli sekä julkisesti että viranomaisille leimattu mielisairaaksi useiden henkilöiden toimesta.
Tämä leimaaminen vaikutti merkittävästi siihen, miten kertomuksiani väkivallasta myöhemmin arvioitiin eri viranomaisprosesseissa.
Poliisin passiivisuus vuoden 2024 aikana
Vuoden 2024 aikana poliisi ei ryhtynyt toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi.
Myöhemmin poliisi on perustellut passiivisuuttaan muun muassa sillä, että:
- asia on jo lastensuojelun tiedossa
- tilanteesta on tehty olosuhdeselvitys
Käytännössä tämä tarkoitti, että lähisuhdeväkivaltaa koskevia rikosepäilyjä ei ryhdytty tutkimaan rikosprosessissa, vaikka poliisille oli toimitettu asiaan liittyvää aineistoa.
Helmikuu 2025 – rikosilmoitusten sulkeminen
Helmikuussa 2025 poliisi sulki rikosilmoitukset esikäsittelyssä ilman esitutkintaa.
Päätöksessä viitattiin muun muassa seuraaviin seikkoihin:
- että huoleni perustuvat poliisin arvion mukaan subjektiiviseen näkemykseeni
- että lastensuojelu ei jaa huoltani tilanteesta
- että olin riitautunut lakiavustajani kanssa
- että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, vaikka esitutkintaa ei ollut koskaan käynnistetty
Käytännössä tämä tarkoitti, että lähisuhdeväkivaltaa koskevat rikosepäilyt suljettiin ilman rikosprosessin käynnistämistä.
Asiakirjojen viivästyminen lastensuojelussa
Olin pyytänyt lastensuojelusta lasten asiakirjoja useita kertoja vuoden 2024 aikana.
Asiakirjat kuitenkin allekirjoitettiin toimitettavaksi minulle vasta helmikuussa 2025, sen jälkeen kun väliaikaismääräystä koskeva istunto oli jo käyty.
Maaliskuu 2025 – rikosilmoitukset avataan uudelleen
Kun lastensuojelun asiakirjat lopulta toimitettiin poliisille, poliisi avasi rikosilmoitukset uudelleen maaliskuussa 2025.
Nyt, vuotta myöhemmin, rikosilmoitukset ovat edelleen passiivisessa esikäsittelytilassa.
Prosessin aikana olen toimittanut poliisille laajan määrän todistusaineistoa, jota on kertynyt useita gigatavuja. Aineisto sisältää muun muassa viestejä, tallenteita ja muuta materiaalia, jonka katson olevan merkityksellistä rikosepäilyjen arvioinnin kannalta.
Poliisilta saamani viestinnän perusteella minulle on kerrottu, että asiaa käsitellään vasta sen jälkeen, kun kaikki todistusaineisto on toimitettu.
Käytännössä tämä on osoittautunut haastavaksi, koska tilanteeseen liittyvää aineistoa syntyy jatkuvasti lisää.
Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa rikosilmoitukset ovat edelleen esikäsittelyvaiheessa ilman esitutkinnan käynnistämistä.
Lastensuojelun aineiston vaikutus myöhempiin päätöksiin
Samanaikaisesti lastensuojelun menettelyssä on myöhemmin todettu lainvastaisuuksia.
Tästä huolimatta lastensuojelun tuottama viranomaisaineisto on ollut keskeisessä asemassa sekä poliisin arvioinnissa että myöhemmin käräjäoikeuden käytettävissä olleessa aineistossa.
Käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan poistamaan minulta lasteni huoltajuuden sekä tiedonsaantioikeuden. Ratkaisun tietopohjana olivat erityisesti lastensuojelun ja poliisin arviot tilanteesta.
Samalla asiassa esitetyt asiantuntijalausunnot sekä lasten omat näkemykset eivät tulleet ratkaisussa arvioiduiksi samalla tavalla — eikä niiden sivuuttamista perusteltu ratkaisussa.
Tämä herättää keskeisen kysymyksen:
voiko viranomaisaineistoon mahdollisesti sisältyvä virheellinen tai puutteellinen tieto siirtyä viranomaiselta toiselle ilman, että sitä arvioidaan myöhemmissä vaiheissa itsenäisesti?
Kantelut ja selvityspyynnöt viranomaisille
Viranomaiset ja tahot, joille olen toimittanut selvityspyyntöjä
Lupa- ja valvontaviraston (LVV) päätöksen jälkeen olen toimittanut selvityspyyntöjä useille viranomaisille ja muille asiaan liittyville tahoille.
Tavoitteeni on ollut selvittää:
- miten eri viranomaiset ovat toimineet
- millä tietopohjalla päätöksiä on tehty
- miten lähisuhdeväkivallan uhrin oikeusturva on toteutunut eri viranomaisprosesseissa
Keskeinen kysymys on ollut myös se, onko viranomaisissa tehty asiassa itsenäistä harkintaa, vai onko päätöksenteossa tukeuduttu muiden viranomaisten arvioihin ilman omaa riippumatonta arviointia.
Lounais-Suomen poliisilaitos
Rooli
Lounais-Suomen poliisilaitos on käsitellyt tapauksessa tehtyjä rikosilmoituksia, jotka koskevat lähisuhdeväkivaltaan liittyviä rikosepäilyjä.
Keskeiset kysymykset poliisille
- Miksi rikosilmoitus epäillystä lähisuhdeväkivallasta oli esikäsittelyssä noin vuoden, ennen kuin asiassa tehtiin päätös esitutkinnan toimittamatta jättämisestä?
- Millä perusteella poliisi katsoi, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta, vaikka esitutkintaa ei ollut käynnistetty?
- Miten poliisi on arvioinut lastensuojelun tuottaman aineiston luotettavuutta, kun sitä on käytetty osana rikosprosessia?
- Onko lastensuojeluviranomaisen näkemys vaikuttanut poliisin päätökseen olla käynnistämättä esitutkintaa?
Sisä-Suomen poliisilaitos
Rooli
Sisä-Suomen poliisilaitos on käsitellyt tapausta, joka koskee minuun kohdistunutta epäiltyä lievää pahoinpitelyä perhepiirissä jouluna 2024.
Tämä tapahtuma ei liity suoraan aiemmin kuvattuihin lähisuhdeväkivaltaa koskeviin rikosepäilyihin, mutta liittyy samaan kokonaisuuteen siltä osin, miten viranomaiset ovat arvioineet tilanteita ja miten viranomaisaineistoa on käytetty eri prosesseissa.
Keskeiset kysymykset
- Miten poliisi arvioi esitutkintavelvollisuuden toteutumista tässä tapauksessa?
- Millä perusteella esitutkintaa ei käynnistetty?
- Miten poliisi arvioi lähisuhdeväkivaltaan liittyvien rikosepäilyjen käsittelyn kestoa?
- Onko Lounais-Suomen poliisilaitoksen aiemmilla ratkaisuilla ollut vaikutusta siihen, käynnistetäänkö esitutkinta tässä tapauksessa?
- Miten poliisi arvioi esitutkintavelvollisuuden toteutumista tilanteessa, jossa epäilty tekijä on myöntänyt rikkoneensa toisen henkilön fyysisen koskemattomuuden?
Tapahtuman jälkiseuraukset
Tapahtuman jälkeen tilanne ei päättynyt itse tekoon. Sen seurauksena alkoi laajempi jälkiseurauksien ketju perhe- ja sukulaispiirissä sekä oikeusturvani heikentymisessä.
Minusta on levitetty mielisairaaksi leimaavaa puhetta myös sukulaisten keskuudessa. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa olen tullut eristetyksi sukulaisistani sekä kohdannut vähättelyä ja halveksuntaa.
Nämä reaktiot liittyivät siihen, että tein tapahtuneesta rikosilmoituksen.
Tilanne herättää kysymyksen siitä, miten rikoksen uhrin asema toteutuu tilanteessa, jossa rikosilmoituksen tekeminen johtaa sosiaaliseen leimaamiseen ja eristämiseen omassa lähipiirissä.
On myös huomionarvoista, että näitä tapahtumia ja niihin liittyviä tulkintoja on myöhemmin käytetty minua vastaan lasteni huoltajuutta koskevassa olosuhdeselvityksessä sekä oikeusprosessissa, vaikka kyseinen tapahtuma ei liity huoltajuusasiaan eikä aiemmin kuvattuihin väkivaltaepäilyihin.
Poliisihallitus
Rooli
Poliisihallitus vastaa poliisitoiminnan valtakunnallisesta ohjauksesta ja valvonnasta sekä antaa poliisille ohjeita esimerkiksi lähisuhdeväkivaltarikosten käsittelystä ja esitutkinnasta.
Poliisihallituksen mukaan väkivaltarikollisuuden torjunta on yksi poliisin tärkeimmistä painopisteistä, ja erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa on otettava huomioon lapsen etu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti.
Poliisihallitus on antanut poliisille ohjeen poliisin toiminnasta lähisuhdeväkivalta-asioissa. Ohjeen tavoitteena on:
- tunnistaa lähisuhdeväkivaltatilanteet
- määritellä toimenpiteet rikosten selvittämiseksi
- varmistaa rikoksen uhrin oikeuksien toteutuminen
- ehkäistä väkivallan toistumista
Lisäksi poliisilla on ohjeita ja käsikirjoja esimerkiksi:
- lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta
- rikoksen uhrien tukitoimista
- lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnasta
- esitutkinnan priorisoinnista
Poliisihallitus korostaa myös moniammatillista yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, koska suuri osa lähisuhdeväkivallasta tapahtuu perhe- ja lähisuhteissa ja jää usein viranomaisilta piiloon.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue
Rooli
Varsinais-Suomen hyvinvointialue vastaa tapauksessa useista palveluista, jotka ovat käsitelleet tilannetta eri vaiheissa. Näitä ovat muun muassa:
- sosiaalityö
- lastensuojelu
- perheoikeudelliset palvelut
- neuvola
- muu terveydenhuolto
- TYKS
Useat viranomaiset näyttävät tukeutuneen lastensuojelun arvioihin tilanteesta, ja nämä arviot ovat sittemmin olleet osa aineistoa, jota poliisi ja tuomioistuin ovat käyttäneet päätöksenteossaan.
Keskeiset kysymykset
- Miten väkivaltatilannetta on arvioitu sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa?
- Millä perusteella lastensuojelun asiakkuus on avattu ja suljettu useita kertoja lyhyessä ajassa?
- Miten perheoikeudellisessa olosuhdeselvityksessä on arvioitu perheen tilannetta?
- Miten neuvola, muu terveydenhuolto ja TYKS ovat arvioineet väkivaltatilanteeseen liittyviä tietoja?
- Miten hyvinvointialue varmistaa viranomaisaineiston oikeellisuuden, kun samaa aineistoa käytetään sekä poliisin että tuomioistuimen päätöksenteossa?
- Miten varmistetaan, että eri viranomaisissa tehdyt arviot perustuvat itsenäiseen harkintaan, eivätkä pelkästään toisten viranomaisten aiempiin tulkintoihin?
Lisäksi on tärkeää kysyä, miten hyvinvointialue arvioi tilanteita, joissa sen tuottamassa viranomaisaineistossa on myöhemmin todettu lainvastaisuuksia, mutta samaa aineistoa on silti käytetty poliisin ja tuomioistuimen päätöksenteossa.
Nousiaisten kunta
Rooli
Nousiaisten kunta on käsitellyt tapauksessa lasten varhaiskasvatukseen ja koulunkäyntiin liittyviä viranomaisasioita.
Kunnan edustajat ovat viestinnässään korostaneet toimivansa tilanteessa puolueettomasti.
Keskeiset kysymykset
- Miten kunta on arvioinut lasten tilanteen viranomaisprosessin aikana?
- Millä tietopohjalla kunta on tehnyt päätöksiä, jotka koskevat lasten arkea varhaiskasvatuksessa ja koulussa?
- Miten kunta on huomioinut lasten omat näkemykset ja kokemukset?
- Miten kunta on varmistanut puolueettomuuden toteutumisen, kun viranomaisprosessi on ollut kesken?
Huolenaiheet kunnan menettelystä
Käräjäoikeuden ratkaisussa todettiin, että minun ja päiväkodin välistä viestinvaihtoa on välitetty toiselle osapuolelle.
Lisäksi sivistysjohtaja Pasi Isokangas on vastannut henkilökohtaisesti vastapuolen asianajajalle. Viestinnässä käytetty kielenkäyttö on ollut sävyltään minua kohtaan halventavaa.
Samalla minulle ilmoitettiin kunnasta, ettei lausuntoja voida antaa ilman viranomaisen virallista pyyntöä.
Tämä herättää kysymyksen siitä, miten kunta varmistaa viranomaistoiminnan puolueettomuuden tilanteessa, jossa lastensuojelu ja huoltaja ovat eri mieltä tapahtumien kulusta.
Samalla herää myös kysymys siitä, voiko kunnan viranomaisviestintä vaikuttaa myöhemmin tuomioistuimen käsitykseen perheen tilanteesta.
Pihlajalinna
Rooli
Pihlajalinna on yksityinen terveydenhuollon palveluntuottaja, jonka tiloissa psykiatrian professori Jyrki Korkeila vastaanotti potilaita tapauksessa merkitykselliseksi muodostuneella käynnillä.
Kyseisen vastaanottokäynnin yhteydessä laadittiin potilasasiakirjamerkintöjä, jotka ovat myöhemmin päätyneet osaksi viranomaisaineistoa.
Näitä kirjauksia on käytetty arvioitaessa turvakotiin hakeutumistani sekä myöhempiä tapahtumia, mukaan lukien arviot minusta äitinä ja lasteni huoltajana.
Keskeiset kysymykset
- Millä tietopohjalla potilasasiakirjamerkinnät on tehty?
- Miten asiakirjojen tietojen oikeellisuus on varmistettu?
- Miten henkilötietojen käsittely on toteutettu potilasasiakirjoissa?
- Millä perusteella asiakirjoihin on kirjattu tietoja henkilöistä, jotka eivät ole olleet potilaina?
- Millä perusteella näitä tietoja ei ole suostuttu poistamaan tai anonymisoimaan, vaikka niiden käyttö on vaikuttanut myöhempiin viranomaisprosesseihin?
Asianajoliiton valvontalautakunta
Rooli
Asianajajaliiton valvontalautakunta valvoo asianajajien toimintaa ja käsittelee kanteluita, joissa arvioidaan, onko asianajaja toiminut hyvän asianajajatavan mukaisesti.
Olen tehnyt asiasta kantelun valvontalautakunnalle, koska huoltajuusprosessiin liittyneessä oikeudellisessa avustamisessa tapahtui menettelyä, joka herättää kysymyksiä asiakkaan oikeusturvan toteutumisesta.
Keskeiset kysymykset
- Onko asianajajan menettely ollut hyvän asianajajatavan mukaista?
- Miten arvioidaan tilanne, jossa oikeudellinen avustaja vetäytyy toimeksiannosta juuri ennen oikeudenkäyntiä?
- Miten asiakkaan oikeusturva turvataan tilanteessa, jossa oikeudenkäynti on välittömästi alkamassa?
- Miten asianajajan velvollisuus perehtyä asiakkaan asiaan ja aineistoon arvioidaan tällaisessa tilanteessa?
Asianajaja Joni Brander
Rooli
Asianajaja Joni Brander toimi oikeudellisena avustajanani lasten huoltajuusprosessissa.
Toimeksiannon aikana ilmeni näkemyseroja siitä, miten tapausta tulisi oikeudellisesti käsitellä ja miten asiassa esitettyä aineistoa tulisi arvioida. Kanteluni liittyy erityisesti tilanteeseen, jossa toimeksianto päättyi juuri ennen oikeudenkäyntiä.
Keskeiset kysymykset
- Millä perusteella toimeksianto päätettiin juuri ennen oikeudenkäyntiä?
- Miten asiakkaan oikeusturva turvataan, jos oikeudellinen avustaja vetäytyy välittömästi ennen oikeudenkäyntiä?
- Miten asianajajan velvollisuus perehtyä asiakkaan toimittamaan aineistoon on toteutunut?
- Miten asianajaja arvioi asiakkaan esittämiä väkivaltaväitteitä tilanteessa, jossa asiaa käsitellään samanaikaisesti useissa viranomaisprosesseissa?
Miksi nämä kysymykset ovat tärkeitä
Näiden selvityspyyntöjen tarkoituksena on ollut ymmärtää, miten eri viranomaisten päätökset ja arviot ovat vaikuttaneet toisiinsa.
Kun poliisi, lastensuojelu, terveydenhuolto ja tuomioistuin käsittelevät samaa asiaa eri vaiheissa, yhden viranomaisen tekemät arviot voivat vaikuttaa merkittävästi myöhempiin päätöksiin.
Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella, miten lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva toteutuu koko viranomaisketjussa — ei vain yksittäisessä viranomaisessa.
Miksi toimitin asian presidentille
Olen toimittanut asiasta tiedoksiantokirjeen myös Tasavallan presidentin kansliaan.
Tavoitteeni ei ole ohittaa oikeusjärjestelmää, vaan tuoda esiin kysymys siitä, miten lähisuhdeväkivaltaa koskevat rikosepäilyt ja niihin liittyvät viranomaisprosessit toimivat käytännössä.
Kun samassa kokonaisuudessa toimivat poliisi, lastensuojelu, terveydenhuolto ja tuomioistuin, yksittäisen viranomaisen tekemät arviot voivat vaikuttaa laajasti myöhempiin päätöksiin.
Tämä tekee viranomaisketjun toimivuudesta ja päätösten perusteista merkittävän oikeusturvakysymyksen.
Lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva Suomessa
Oman tapaukseni kautta olen saanut yhteydenottoja myös muilta ihmisiltä.
Kansalaisen oikeusturvaa edistävän yhdistyksen KOT ry:n kautta olen kuullut useista samankaltaisista tilanteista, joissa lähisuhdeväkivallan uhrit kokevat jäävänsä ilman viranomaisapua.
Näissä tapauksissa toistuvat usein samat ongelmat:
- väkivaltaa koskevien rikosepäilyjen käsittely viivästyy
- viranomaiset tukeutuvat toistensa arvioihin ilman itsenäistä harkintaa
- viranomaisaineistossa olevia virheitä ei myöhemmissä prosesseissa korjata
Ennakkotapaus hovioikeudesta
Myös mediassa on viime aikoina käsitelty tapauksia, joissa lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva ja sananvapaus ovat herättäneet laajaa keskustelua.
Esimerkiksi Iltalehti uutisoi tapauksesta, jossa käräjäoikeus tuomitsi naisen kunnianloukkauksesta, kun hän kertoi sosiaalisessa mediassa kokemastaan lähisuhdeväkivallasta. Samassa kokonaisuudessa entinen puoliso oli kuitenkin tuomittu naiseen kohdistuneesta pahoinpitelystä.
Hovioikeus muutti ratkaisun ja hylkäsi kunnianloukkaussyytteen.
Ratkaisussaan hovioikeus korosti, että lähisuhdeväkivalta on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, josta puhuminen nauttii lähtökohtaisesti sananvapauden suojaa.
Hovioikeus totesi myös, ettei rikos ole siihen syyllistyneen yksityisasia ja että väkivallan uhrilla on lähtökohtaisesti oikeus kertoa kokemastaan.
Liian tiukka rikosoikeudellinen puuttuminen julkiseen puheeseen voi hovioikeuden mukaan antaa viestin siitä, että rikoksen uhrin pitäisi vaieta kokemuksistaan.
Tämä tapaus osoittaa, että lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva ei liity vain siihen, tutkitaanko väkivaltarikosepäilyt asianmukaisesti.
Se liittyy myös siihen, saako uhri puhua kokemastaan joutumatta itse rikosvastuun kohteeksi.
Kun tällaiset tilanteet vaikuttavat myös esimerkiksi huolto- ja tapaamisoikeutta koskeviin ratkaisuihin, kyse ei ole enää vain yksittäisestä tapauksesta.
Kyse on lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturvasta.
Miksi kirjoitan tästä julkisesti
Kirjoitan tästä siksi, että lähisuhdeväkivalta ja väkivallan uhrien oikeusturva eivät ole vain yksittäisten ihmisten ongelmia.
Ne ovat koko yhteiskuntaa koskevia kysymyksiä.
Avoin keskustelu on yksi tapa varmistaa, että myös viranomaismenettelyä voidaan tarkastella kriittisesti silloin, kun siihen on aihetta.
Lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturva ei saa riippua siitä, miten viranomaiset tulkitsevat toistensa tuottamaa aineistoa.
Oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että:
- viranomaisaineistoa tarkastellaan kriittisesti myös myöhemmissä prosesseissa
- jokainen viranomainen arvioi tilanteen itsenäisesti
- väkivallan epäilyt tutkitaan viivytyksettä
- valvontaviranomaiset käyttävät aktiivisesti valtaansa viranomaisten toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseksi
Kirjoitus perustuu omiin kokemuksiini sekä viranomaisasiakirjoihin. Useat asiat ovat edelleen viranomaiskäsittelyssä.