Sisällys
- Asiakaskertomusmerkinnät ja virheellisten tietojen jääminen voimaan
- Johtavien sosiaalityöntekijöiden vastuu lastensuojelun laiminlyönneissä
- Sosiaalityöntekijöiden toiminta käytännössä osana lastensuojelun laiminlyöntejä
- Palvelupäälliköiden ja johdon tietoisuus lastensuojelun laiminlyönneistä
- Lastensuojelun laiminlyönnit – kun virheistä ei seuraa korjausta
Dokumentoitu tapaus ja kirjoituksen lähtökohdat
Lastensuojelun laiminlyönnit Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ovat tämän kirjoituksen keskiössä. Käyn läpi dokumentoituun aineistoon perustuvan tapauksen, jossa viranomaisten virheitä ei ole korjattu, vaikka niistä on tehty kirjallisia ja yksilöityjä pyyntöjä.
Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa neliosaista blogisarjaa, jossa käsittelen eri viranomaistahojen toimintaa omassa ja lasteni asiassa. Tässä osassa keskityn Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalitoimen, lastensuojelun ja perheoikeudellisen yksikön menettelyihin.
Olen pyrkinyt saamaan virheet korjatuiksi virallisia ja lainmukaisia reittejä pitkin. Olen tehnyt muistutuksia, oikaisuvaatimuksia, tietojen oikaisupyyntöjä sekä kanteluita. Näistä huolimatta virheelliset asiakirjat ja menettelyt ovat jääneet voimaan.
Tässä tilanteessa olen kokenut, että julkinen ja dokumentoitu esiin tuominen on ainoa keino tehdä tapahtumat näkyviksi ja turvata omaa ja lasteni oikeusturvaa, kun viralliset oikaisumenettelyt eivät ole johtaneet korjauksiin.
Olen tehnyt asiassa kantelun aluehallintovirastolle Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalitoimen menettelystä. Lisäksi olen tehnyt tutkintapyynnöt virkavelvollisuuden rikkomisesta jokaisesta henkilöstä, joka on ollut asiassa mukana johtavassa tai päätöksentekoon vaikuttavassa asemassa, mukaan lukien sosiaalityön johtaja, perheoikeudellisen yksikön päällikkö, palvelupäälliköt, johtavat sosiaalityöntekijät sekä sosiaalityöntekijät. Nämä toimenpiteet perustuvat asiakirjoihin ja menettelyihin, joita olen pitänyt lainvastaisina tai hyvän hallinnon vastaisina.
Kirjoitan ainoastaan asioista, joista minulla on kirjalliset asiakirjat ja dokumentaatio. Jokainen esittämäni väite perustuu viranomaispäätöksiin, asiakaskertomuksiin, sähköposteihin tai muuhun kirjalliseen viranomaisviestintään. Tarvittaessa pystyn todistamaan kirjoittamani asiat kirjallisesti.
Nimeän henkilöt, jotka ovat toimineet asiassa johtavassa tai päätöksentekoon vaikuttavassa asemassa. Ne sosiaalityöntekijät, jotka ovat osallistuneet asian käsittelyyn ilman päätösvaltaa, anonymisoin ja viittaan heihin nimikirjaimilla ja tehtävänimikkeellä.
Asiakaskertomusmerkinnät ja virheellisten tietojen jääminen voimaan
On tärkeää todeta jo lähtökohtaisesti, että lasten sosiaalihuollon asiakkuus suljettiin kahdesti tammi–heinäkuun 2024 välisenä aikana, ja että varsinainen lastensuojelun asiakkuus oli voimassa vasta elokuusta 2024 alkaen. Tästä huolimatta lasten tilanteesta toimitettiin koko ajanjakson ajan sosiaalitoimelle kirjallista tietoa, yksilöityjä huolenaiheita sekä asiantuntijalausuntoja, jotka koskivat lasten hyvinvointia ja turvallisuutta.
Tässä kirjoituksessa käyttämäni termi lastensuojelun laiminlyönnit tarkoittaa tilanteita, joissa viranomaisella on ollut käytössään riittävää ja olennaista tietoa lapsen tilanteesta, mutta toimenpiteitä ei ole tehty lastensuojelulain edellyttämällä tavalla tai virheellisiä asiakirjamerkintöjä ei ole korjattu, vaikka niistä on esitetty kirjallisia ja yksilöityjä oikaisupyyntöjä.
Psykiatrian erikoislääkäri antoi 31.7.2025 yksiselitteisen lausunnon, jonka mukaan minulla ei ole mielenterveyden häiriötä, joka vaikuttaisi todellisuudentajuuni, toimintakykyyni tai vanhemmuuteeni. Lausunto ei ole yksittäinen, vaan osa laajempaa asiantuntijakokonaisuutta: toukokuun 2024 ja heinäkuun 2025 välisenä aikana asiassa on annettu viisi psykiatrista asiantuntijalausuntoa, joissa ei ole todettu vanhemmuutta heikentävää mielenterveyden häiriötä.
Tästä huolimatta lastensuojelun asiakirjoihin on jäänyt voimaan tulkintoja, joissa viitataan huoleen psyykkisestä voinnistani ja kuvataan minun elävän “pelonsekaisessa maailmassa”. Näitä kirjauksia ei ole oikaistu, vaikka asiantuntijalausunnot on toimitettu viranomaisen tietoon kirjallisesti.
Asiakirjamerkintöjen ja psykiatrian erikoislääkärin lausuntojen välinen ristiriita tuotiin sosiaalitoimen johdon tietoon kirjallisesti, mutta asiakirjoja ei tästä huolimatta oikaistu, eikä virheellisten tai puutteellisten kirjausten vaikutusta myöhempiin arvioihin korjattu.
Koska asiakaskertomusmerkinnät muodostavat keskeisen perustan lastensuojelun päätöksenteolle ja viranomaisten väliselle tiedonvaihdolle, virheellisten tietojen jääminen voimaan on vaikuttanut suoraan siihen, miten minun ja lasteni tilannetta on myöhemmissä prosesseissa arvioitu. Näin yksittäisinä kirjauksina alkaneet virheet ovat saaneet laajempia ja pitkäkestoisia vaikutuksia oikeusturvaani sekä lasten asioiden käsittelyyn eri viranomaisissa.
Sosiaalihuollon asiakkuuden päättäminen turvakotijakson jälkeen
Tässä kokonaisuudessa ensimmäinen konkreettinen ja dokumentoitu laiminlyönti ilmeni sosiaalihuollon asiakkuuden päättämisenä turvakotijakson jälkeen.
Lasten sosiaalihuollon asiakkuus suljettiin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun palasin lasten kanssa turvakodista, vaikka olin tuonut sosiaalitoimen tietoon kokemani henkisen väkivallan, painostuksen, oikeustoimilla uhkailun sekä selkeän tuen tarpeen. Tässä tilanteessa en saanut jatkotukea, vaan asiakkuus päätettiin ilman uutta kokonaisharkintaa tai turvakotijakson syiden arviointia.
Asiakkuuden päättämisen yhteydessä minua kiellettiin tekemästä uutta lastensuojeluilmoitusta ja kehotettiin sen sijaan “luottamaan omaan intuitiooni”. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa olin yksin vastuussa lapsista, lasten oireilu oli lisääntynyt ja olin nimenomaisesti pyytänyt viranomaiselta tukea ja lasten tilanteen arviointia.
Asiakirjoista ilmenee, ettei lasten etua, turvallisuutta tai turvakotijakson jälkeistä kuormitusta ole arvioitu lastensuojelulain edellyttämällä tavalla ennen asiakkuuden päättämistä. Asiakkuuden sulkeminen tapahtui siten tilanteessa, jossa viranomaisella oli käytössään tieto lasten ja huoltajan haavoittuvasta tilanteesta, mutta siihen ei reagoitu lain edellyttämillä eikä asianmukaisilla toimenpiteillä.
Johtavien sosiaalityöntekijöiden vastuu lastensuojelun laiminlyönneissä
Edellä kuvattu sosiaalihuollon asiakkuuden päättäminen turvakotijakson jälkeen tapahtui aikana, jolloin lasten asioista vastasivat johtavat sosiaalityöntekijät. Heillä oli käytössään kirjallinen tieto lasten ja huoltajan tilanteesta, esitetyt huolenaiheet sekä asiantuntijatieto. Tästä huolimatta asiakkuuden päättämistä ei arvioitu uudelleen, eikä asiakirjoissa olleita virheellisiä tai puutteellisia kirjauksia oikaistu.
Johtavina sosiaalityöntekijöinä lasteni asiassa ovat toimineet Eliisa Sukari, Marjo Puustelli ja Mari Orrensalo. He ovat vastanneet asian ohjauksesta, ratkaisuista ja asiakirjakokonaisuuksista aikana, jolloin lasten tilanteesta oli toimitettu sosiaalitoimelle kirjallista tietoa, asiantuntijalausuntoja sekä yksilöityjä huolenaiheita.
Muistutuksissa ja oikaisuvaatimuksissa olen yksilöinyt virheellisiä ja puutteellisia kirjauksia, henkisen väkivallan käsittelyä huoltoriitana sekä puutteita lasten tilanteen arvioinnissa. Näistä huolimatta asiakirjoja ei ole oikaistu, eikä asiantuntijalausuntoja ole huomioitu kokonaisuutena lasten etua arvioitaessa.
Virheellisiä kirjauksia on perusteltu ammatillisena arviona, vaikka oikaisupyynnöt ovat koskeneet tosiseikkoja ja niiden vaikutusta lasten tilanteen arviointiin. Tämän seurauksena virheelliset asiakirjat ovat jääneet voimaan ja vaikuttaneet myöhempiin viranomaisarvioihin ja päätöksentekoon.
Maaliskuu ja heinäkuu 2024: lastensuojelun asiakkuuksien päättäminen
Maaliskuussa 2024 muutin omaan asuntoon. Asianajajani neuvosta tein muuttoilmoituksen myös lapsista sekä rikosilmoituksen henkisestä väkivallasta. Lisäksi tein uuden lastensuojeluilmoituksen, jonka perusteella lasten lastensuojelun asiakkuus avattiin uudelleen huhtikuussa 2024.
Asiakkuuden avauduttua Eliisa Sukari kyseenalaisti kokemukseni lähisuhdeväkivallasta ja käänsi arvioinnin painopisteen huoleen minun jaksamisestani ja kyvystäni huolehtia lapsista. Tämän jälkeen asiakkuuden vastuu siirtyi Marjo Puustellille.
Puustellin aikana lasten tilanteeseen liittynyt taloudellinen väkivalta sai jatkua. Lasten osoitteenmuutos estettiin, elatusapua ei maksettu ja lapsilisien maksaminen viivästyi. Lapsilisiä kierrätettiin toisen vanhemman kautta, vaikka lapset asuivat tosiasiallisesti minun luonani.
Sosiaalitoimen asiakirjoihin Marjo Puustelli kirjasi lasten asuneen luonani, mutta totesi samanaikaisesti, ettei hän johtavana sosiaalityöntekijänä tiedä, kenelle Kela maksaa lapsilisän. Tämä oli ristiriidassa Kelan ohjeiden kanssa, joiden mukaan lapsilisä maksetaan sille vanhemmalle, joka pääasiallisesti huolehtii lapsista. Kyseinen ohje on julkisesti saatavilla ja maallikollekin helposti luettavissa Kelan verkkosivuilla.
Puustelli ei aluksi suostunut antamaan Kelaa varten lausuntoa lasten asumisesta. Useiden Kelan, Puustellin ja minun välisten viestinvaihtojen jälkeen hän laati lopulta lausunnon, jossa todettiin lasten asuvan luonani, mutta samalla kirjattiin, että “hyvinvointialueella ei ole tosiasiallista tietoa lasten asuinpaikasta”. Kela ei voinut käyttää tätä lausuntoa lapsilisäasian ratkaisemiseen.
Tammikuussa 2025 lasten osoite kirjattiin takautuvasti minun luokseni 1.4.2024 alkaen. Lisäksi lokakuussa 2025 sosiaali- ja muutosturvalautakunta teki päätöksen, jonka mukaan lapsilisä kuuluu maksaa minulle 1.4.2024 alkaen.
Heinä–elokuu 2024: avun hakeminen ja vastuun siirtyminen
Heinäkuussa 2024 lasten asiakkuus päätettiin toistamiseen, vaikka kesäkuussa 2024 Maskun terveyskeskuksesta oli tehty lastensuojeluilmoitus. Ilmoitus liittyi tilanteeseen, jossa sain ensimmäisen PTSD-oireiluun liittyvän kohtauksen ja hakeuduin terveydenhuollon avun piiriin. Samanaikaisesti aiemmin haettu perhetyö peruttiin, lasten asiakkuus päätettiin ja kasvatustapani asetettiin kyseenalaiseksi.
Asiakkuuden päättämistä edeltävässä vaiheessa lapsia oli tavattu yhden kerran noin kahden tunnin ajan, ja tapaaminen oli tapahtunut ainoastaan toisen vanhemman luona. Lapsia ei tavattu minun luonani lainkaan. Minuun oltiin yhteydessä noin 45 minuutin mittaisessa puhelinkeskustelussa, jossa käytännössä ilmoitettiin lastensuojelun asiakkuuden päättämisestä. Asiakirjoista ilmenee, ettei lasten tilannetta ollut arvioitu molempien vanhempien osalta tasapuolisesti eikä asiakkuuden päättämistä ollut edeltänyt laajempi kokonaisharkinta.
Lastensuojelun asiakkuuden sulkemisen jälkeen olin seuraavalla viikolla yhteydessä Marjo Puustelliin pyytäen apua lasten voimakkaaseen psyykkiseen ja aggressiiviseen oireiluun. Puustelli vetosi siihen, että asiakkuus oli päätetty, eikä sosiaalitoimi voinut enää puuttua tilanteeseen, ja ohjasi minut sosiaali- ja kriisipäivystykseen.
Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä todettiin, ettei kyse ollut päivystyksellisestä tilanteesta, vaan suunnitelmallisen sosiaalityön tehtävästä, ja minut ohjattiin ottamaan uudelleen yhteyttä Puustelliin. Tämän jälkeen Puustelli ei enää vastannut yhteydenottoihini.
Myöhemmin Marjo Puustellin sijaisena toiminut sosiaalityöntekijä TK ohjasi minut Tyksin lastenpäivystykseen, minkä seurauksena minulle ja lapsille järjestettiin akuutti perhetyön jakso.
Tätä kokonaisuutta käytettiin myöhemmin perusteena tehostetun perhetyön määräämiselle, perusteluilla, jotka perustuivat virheellisiin tai oikaisemattomiin kirjauksiin. Elokuussa 2024 lastensuojelun asiakkuus avattiin uudelleen viitaten psyykkiseen terveydentilaani, ja tällöin asiakkuuden vastuu siirtyi Mari Orrensalolle.
Syksy 2024: asiantuntijalausunnot, tapaamisrajoitukset ja asiakirjat
Syyskuussa 2024 toimitin psykiatrian erikoislääkärin lausunnon, jonka mukaan minulla ei ollut sellaista mielenterveyden häiriötä, joka vaikuttaisi vanhemmuuteeni tai toimintakykyyni.
Mari Orrensalo ei hyväksynyt lausuntoa, ei ohjannut minua lastensuojelun omaan arviointiprosessiin eikä siirtänyt asiaa sosiaalityön johtaja Soile Merilän käsiteltäväksi, vaikka pyysin tätä kirjallisesti. Pyyntööni ei vastattu ollenkaan.
Tämän jälkeen lapsiin kohdistettiin Mari Orrensalon luvalla valvotut tapaamiset (2 tuntia kerrallaan) tilanteessa, jossa lapset olivat olleet eristettyinä minusta kuuden viikon ajan.
Asiakirjoista ei käy ilmi, että rajoitustoimenpiteen lain edellyttämää välttämättömyys- ja suhteellisuusarviointia olisi tehty asiantuntijalausuntoihin tai lasten yksilölliseen tilanteeseen perustuen.
Marraskuussa 2024 päiväkoti teki lastensuojeluilmoituksen lasten tilanteesta asiakasohjaus Soihdun ohjeistamana. Ilmoituksen käsittelyä varten Mari Orrensalo ei tilannut perhetyön raportteja, vaikka ne olivat olemassa ja sisälsivät kirjallista, ajallisesti yksilöityä ja asiantuntijapohjaista tietoa siitä, ettei lasten oireilu ollut yhteydessä minun kasvatukseeni eikä mielenterveyteeni.
Kyseiset perhetyön raportit kumosivat yksiselitteisesti sen perusteen, jonka nojalla lasten lastensuojelun asiakkuus oli aloitettu elokuussa 2024 ja jonka perusteella lokakuussa 2024 lapsiin oli kohdistettu valvotut tapaamiset, eli minuun kohdistetun oletetun mielenterveyshuolen. Tästä huolimatta raportteja ei otettu osaksi arviointia, eikä lastensuojelullisten toimenpiteiden oikeudellista eikä tosiasiallista perustaa arvioitu uudelleen.
Orrensalon tekemä ratkaisu asiassa oli, että koska vanhemmat ovat eri mieltä, lastensuojelu ei voi tehdä mitään, vaikka viranomaisen käytettävissä oli asiantuntijatietoa, joka poisti valvottujen tapaamisten ja asiakkuuden alkuperäisen perusteen. Näin ollen arviointi perustui tietoisesti puutteelliseen asiakirjakokonaisuuteen, jossa ratkaisevaa ja olennaista selvitystä jätettiin huomioimatta.
Lapset olivat edelleen lastensuojelun asiakkuuden tarpeessa, mutta asiakkuuden perustetta, sisältöä ja kohdentamista ei arvioitu lasten edun näkökulmasta lain edellyttämällä tavalla. Sen sijaan virheellinen ja asiantuntijatiedolla kumottu peruste jätettiin voimaan, ja lasten etua koskeva välttämätön kokonaisharkinta jätettiin tekemättä, vaikka viranomaisella oli siihen käytettävissään kaikki tarvittava tieto.
Kaiken tämän lisäksi, olin pyytänyt lasten asiakirjoja sosiaalitoimelta kesällä ja syyskuussa 2024, mutta Marjo Puustelli allekirjoitti asiakirjojen luovutusta koskevan päätöksen vasta helmikuussa 2025. Näin ollen asiakirjat eivät olleet käytettävissä käräjäoikeuden istunnoissa lokakuussa 2024 eikä tammikuussa 2025, vaikka ne olivat olemassa ja merkityksellisiä lasten tilanteen arvioinnin kannalta.
Kokonaisarvio ja vastuun jatkuvuus
Kokonaisuutena tarkasteltuna kyse ei ole yksittäisistä päätöksistä, vaan menettelytavasta, jossa lastensuojelun asiakkuutta on päätetty ja avattu uudelleen ilman, että virheellisiä asiakirjoja olisi oikaistu tai asiantuntijalausunnot huomioitu kokonaisuutena. Kyse on lastensuojelun laiminlyönneistä, jotka ovat jatkuneet, vaikka virheet ja ristiriidat on tuotu viranomaisten tietoon kirjallisesti.
Lopuksi on syytä todeta myös henkilövaihdokset ja esihenkilösuhteet, joilla on merkitystä vastuun ja tiedonkulun arvioinnissa.
Marjo Puustellin jälkeen perheemme asiaa johtavana sosiaalityöntekijänä jatkoi Mari Orrensalo, jonka esihenkilönä toimi tuolloin Puustelli. Tämän jälkeen vastuu siirtyi sosiaalityöntekijä JM:lle, jonka esihenkilönä toimi Orrensalo. Näin ollen asian käsittelyssä on ollut ajanjaksoja, joissa päätöksenteko ja ohjaus ovat jatkuneet esihenkilöketjussa, vaikka vastuuhenkilöt ovat vaihtuneet.
Sosiaalityöntekijöiden toiminta käytännössä osana lastensuojelun laiminlyöntejä
Lastensuojelun arjessa asiaani ja lasteni asioita ovat hoitaneet sosiaalityöntekijät, joihin viittaan tässä nimikirjaiminä (JM, AM, TE, MK). Heille on toistuvasti toimitettu kirjallista tietoa lasten oireilusta, romahduksista, aggressiivisesta käyttäytymisestä sekä somaattisista oireista. Yhteydenotot ovat sisältäneet ajallisesti yksilöityjä kuvauksia lasten tilanteesta sekä konkreettisia huolia heidän hyvinvoinnistaan.
Olen ollut yhteydessä lastensuojeluun myös tilanteissa, joissa lapsilla on toistuvasti ollut voimakasta oireilua toisen vanhemman luota tullessa. Näissä tilanteissa viranomaisella on ollut käytössään kirjalliset kuvaukset tapahtumista. Tästä huolimatta lastensuojelullisia toimenpiteitä ei ole käynnistetty viipymättä, eikä lasten tilannetta ole arvioitu lastensuojelulain edellyttämällä tavalla.
Vaikka yksittäiset sosiaalityöntekijät eivät ole toimineet asiassa varsinaisina päätöksentekijöinä, heidän roolinsa lastensuojeluprosessissa on ollut keskeinen. Sosiaalityöntekijät ovat laatineet asiakirjamerkintöjä, välittäneet tietoa eteenpäin ja toimineet käytännössä linkkinä lasten arjen, asiakastyön ja viranomaispäätöksenteon välillä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että virheelliset tai puutteelliset kirjaukset, oikaisemattomat tiedot sekä huomiotta jätetyt huolenaiheet ovat välittyneet eteenpäin osana viranomaisprosessia. Näin ollen myös toimimatta jättäminen tai virheellisten tietojen jääminen osaksi asiakirjakokonaisuutta on vaikuttanut siihen, miten lasten tilannetta on myöhemmissä vaiheissa arvioitu.
Tämä käytännön toiminta on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa lastensuojelun laiminlyönnit eivät ilmene yksittäisenä päätöksenä, vaan toistuvana menettelynä, jossa minun esittämiini huoliin lasten tilanteesta ei ole vastattu oikea-aikaisilla eikä lain edellyttämillä toimenpiteillä.
Palvelupäälliköiden ja johdon tietoisuus lastensuojelun laiminlyönneistä
Palvelupäälliköt Virpi Pietilä ja Riikka Jokela ovat olleet tietoisia minun ja lasteni tilanteesta sekä siihen liittyvistä muistutuksista ja oikaisupyynnöistä. Sosiaalityön johtaja Soile Merilä on allekirjoittanut vastauksia, joissa henkinen väkivalta on käsitelty huoltoriitana, eikä esiin nostettuihin menettelyvirheisiin ole puututtu.
Lapsiperheiden erityispalveluiden johtaja Paula Laukamo on antanut kirjallisen vastauksen esteellisyyskysymyksiin ja todennut, etteivät sosiaalityöntekijät ole esteellisiä jatkamaan lasteni asioiden käsittelyä, vaikka heistä on tehty tutkintapyyntö poliisille. Vastauksessa ei ole arvioitu, miten vireillä oleva tutkintapyyntö vaikuttaa asian puolueettomaan käsittelyyn tai luottamukseen viranomaismenettelyä kohtaan.
Perheoikeudellisten palveluiden päällikkö Raimo Nurminen käsitteli olosuhdeselvitystä koskevat oikaisuvaatimukseni useaan kertaan ja hylkäsi ne toistuvasti kokonaisuudessaan. Päätöksissä katsottiin, ettei asiakirjoja oikaista eikä esteellisyyttä ole, vaikka oikaisuvaatimukset koskivat suoraan hänen oman yksikkönsä ja hänen alaistensa laatimia virheellisiä ja puutteellisia kirjauksia.
Hyvinvointialue kieltäytyi korjaamasta olosuhdeselvityksessä olevia virheellisiä tietoja ja kieltäytyi ilmoittamasta käräjäoikeudelle, että laadittu olosuhdeselvitys oli käyttökelvoton. Oikaisuvaatimuksissa yksilöitiin konkreettisesti virheet, puutteet ja asiavirheet, ja niiden tueksi toimitettiin laaja kirjallinen aineisto, mukaan lukien asiantuntijalausunnot, jotka osoittivat selvityksen perustuvan virheellisiin ja oikaisemattomiin lähtötietoihin. Näistä huolimatta oikaisuvaatimukset hylättiin kokonaisuudessaan ilman, että virheellisiä tietoja olisi korjattu.
Käräjäoikeuden päätöksenteossa käytettiin näin ollen olosuhdeselvitystä, jonka virheellisyydestä viranomaiset olivat tietoisia, mutta jota ei korjattu eikä sen käyttökelvottomuudesta informoitu tuomioistuinta. Näin virheellinen asiakirja jäi osaksi tuomioistuimen ratkaisun perusteita viranomaisen tietoisen passiivisuuden seurauksena.
Tästä huolimatta olosuhdeselvittäjillä oli käytössään kaikki kirjallinen ja objektiivinen faktatieto, jonka perusteella huoltajuutta olisi tullut suositella minulle lapsen edun mukaisena ratkaisuna. Sen sijaan he vetosivat lastensuojelun mielipiteeseen ja piiloutuivat sen taakse, vaikka heillä oli hallussaan aineisto, joka olisi edellyttänyt itsenäistä, objektiivista ja lapsen etua painottavaa arviota. Itsenäinen harkintavelvollisuus jätettiin täyttämättä, ja lapsen etu alistettiin virheellisten ja oikaisemattomien viranomaisasiakirjojen varaan.
Hyvinvointialueen johtaja Tarmo Martikainen on ollut useissa viesteissäni vastaanottajana, joissa olen pyytänyt puuttumaan lasteni asiaan liittyviin vakaviin menettelyvirheisiin. Näihin yhteydenottoihin en ole saanut vastausta.
Kun lastensuojelun laiminlyönnit jatkuvat kirjallisista oikaisupyynnöistä, muistutuksista ja kanteluista huolimatta, kyse ei ole enää yksittäisestä virheestä, vaan järjestelmällisestä menettelytavasta, jossa virheellisiin käytäntöihin ei puututa.
On tärkeää todeta, että lastensuojelun tarkoitus on suojella lasta ja turvata hänen etunsa. Kun järjestelmä ei toimi lain edellyttämällä tavalla, seuraukset kohdistuvat suoraan lapsiin ja heidän huoltajaansa. Virheelliset asiakirjat, oikaisemattomat kirjaukset ja reagoimattomuus eivät ole hallinnollisia yksityiskohtia, vaan niillä on konkreettisia vaikutuksia lasten arkeen, turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin. Tässä tapauksessa viranomaismenettely on johtanut tilanteeseen, jossa lapsen etu ei ole toteutunut, vaikka asiasta on toimitettu kirjallista näyttöä useille tahoille.
Lastensuojelun laiminlyönnit – kun virheistä ei seuraa korjausta
Kun viranomaiselle toimitetaan kirjallista näyttöä, lääkärinlausuntoja ja yksilöityjä oikaisuvaatimuksia, mutta virheitä ei korjata, kyse ei ole enää yksittäisistä virheistä. Kyse on toimintatavasta, jossa virheelliset asiakirjat jäävät voimaan ja ohjaavat viranomaismenettelyä pitkäkestoisesti, vaikuttaen suoraan lapsiin ja heidän vanhempaansa.
Tällaisissa tilanteissa lastensuojelun laiminlyönnit eivät ilmene yksittäisinä päätöksinä, vaan kokonaisuutena, jossa kansalaisen oikeusturva heikkenee ja lapsen etu jää toteutumatta. Virheelliset kirjaukset, oikaisemattomat tiedot ja reagoimattomuus muovaavat viranomaisarvioita ja päätöksentekoa tavalla, jolla on konkreettisia seurauksia lasten arkeen, turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin.
Tässä tapauksessa sosiaalitoimen menettely on heikentänyt minun ja lasteni oikeusturvaa ja jättänyt lapset ilman riittävää suojaa, vaikka asiasta on toimitettu useille tahoille kirjallista ja asiantuntijapohjaista näyttöä.
Seuraavassa osassa käsittelen poliisin toimintaa, erityisesti sitä, miten tutkintapyynnöt, viranomaislausunnot ja tiedon välittäminen viranomaisten välillä on tässä kokonaisuudessa hoidettu.