Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta laillisuusvalvonnassa?
Voiko laillisuusvalvonnan ylimpänä toimijana toimiva viranomainen ilmoittaa, ettei se enää vastaa?
Voiko se, jonka tehtävä on valvoa lain noudattamista, rajata oman vastaamisvelvollisuutensa pois?
Kyse ei ole mistä tahansa viranomaisesta. Kyse on Eduskunnan oikeusasiamiehestä, jonka tehtävä perustuslain 109 §:n mukaan on valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
Tämä kirjoitus tarkastelee kysymystä: voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta, kun kyse on perustuslaillisesta oikeusturvasta.
Sisältö
Oikeusasiamies on oikeusvaltion turvaverkko
Mutta mitä tapahtuu, jos turvaverkko ilmoittaa, ettei se enää vastaa?
Tämä ei ole teoreettinen kysymys.
Sain ilmoituksen, että mikäli lähetän asiasta uusia kirjoituksia ilman “asiaan vaikuttavaa uutta tietoa”, ne voidaan arkistoida ilman erillistä vastausta. Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta ja arkistoida kantelun ilman erillistä ja lainmukaista vastausta?
Tämä koskettaa suoraan perustuslain 21 §:ää. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja saada perusteltu päätös.
Oikeus saada perustelut ei ole muodollisuus – se on oikeusturvan ydin.
Jos laillisuusvalvontaviranomainen ilmoittaa, ettei se enää vastaa, syntyy väistämätön kysymys:
Miten toteutuu oikeus saada perusteltu ratkaisu siitä, miksi asiaa ei tutkita?
Kyse ei ole teoriasta
Sain ilmoituksen, että mikäli lähetän asiasta uusia kirjoituksia ilman “asiaan vaikuttavaa uutta tietoa”, ne voidaan arkistoida ilman erillistä vastausta.
Oikeusasiamiehen kanslian ilmoitus siitä, että asiaa koskevat uudet kirjoitukset voidaan arkistoida ilman erillistä vastausta.
Samanlaisen ilmoituksen olen saanut myös lupa- ja valvontavirastosta (ent. AVI).
Toisin sanoen:
Laillisuusvalvontaviranomainen voi ottaa viestin vastaan – mutta olla vastaamatta siihen.
Tämä herättää kysymyksen, joka ulottuu yksittäistä tapausta pidemmälle:
Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta ja vetäytyä perusteluvelvollisuudesta?
Perustuslain 21 § – oikeusturvan ydin
Perustuslain 21 § turvaa jokaiselle oikeuden:
- saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti
- tulla kuulluksi
- saada perusteltu päätös
Oikeus saada perusteltu päätös ei ole hallinnollinen kohteliaisuus.
Se on oikeusturvan keskeinen elementti.
Perustelut tekevät vallankäytöstä läpinäkyvää.
Perustelut mahdollistavat arvioinnin.
Perustelut tekevät päätöksestä valvottavan.
Ilman perusteluja oikeussuojakeino jää sisällöttömäksi.
Jos laillisuusvalvontaviranomainen ilmoittaa, ettei se enää vastaa, miten toteutuu oikeus saada perusteltu ratkaisu siitä, miksi asiaa ei tutkita?
Kantelu – menettelyvirhe, ei mielipide-ero
Tein kantelun käräjäoikeuden menettelystä huolto-, asumis- ja elatusoikeusasiassa.
En vaatinut tuomion muuttamista.
En arvostellut ratkaisun lopputulosta.
Kanteluni koski menettelyä:
- Olennaista todistelua jätettiin arvioimatta
- Psykiatrian erikoislääkärin lausunto sivuutettiin ilman perusteluja
- Lasten mielipide kirjattiin, mutta sitä ei tosiasiallisesti punnittu
- Äänitetodiste kieltäydyttiin ottamasta todistusaineistoon mukaan
- Ratkaisusta puuttui perustelu sille, miksi näyttö ei vaikuttanut lopputulokseen
Kyse ei ollut siitä, oliko ratkaisu “oikea”.
Kyse oli siitä, täyttikö menettely lain vaatimukset.
Tämä on ratkaiseva ero. Ja tällaisessa tapauksessa on perusteltua kysyä, että voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta?
Harkintavalta vai harkintavelvollisuus?
Oikeusasiamiehen vastauksessa todettiin, ettei ollut syytä epäillä harkintavallan ylitystä tai väärinkäyttöä.
Mutta kantelu ei koskenut harkintavallan ylitystä.
Se koski harkintavelvollisuuden laiminlyöntiä.
Tuomioistuimella on vapaa todistusharkinta.
Mutta vapaakaan harkinta ei tarkoita vapautta olla arvioimatta olennaista näyttöä.
Perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla edellyttävät, että tuomioistuimen ratkaisu osoittaa, että keskeiset väitteet ja todisteet on arvioitu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimen on käsiteltävä olennaiset argumentit. Kaikkiin yksityiskohtiin ei tarvitse vastata – mutta keskeiset kysymykset on ratkaistava.
Jos näyttöä ei arvioida tai sen sivuuttamista ei perustella, kyse ei ole mielipide-erosta.
Kyse on mahdollisesta menettelyvirheestä.
Ja juuri menettelyvirheiden valvonta kuuluu laillisuusvalvonnan ytimeen.
Laillisuusvalvonnan toimivallan rajat
Perustuslain 3 § turvaa tuomioistuinten riippumattomuuden.
Se koskee ratkaisun sisältöä.
Se ei sulje pois menettelyn lainmukaisuuden valvontaa.
Perustuslain 109 § velvoittaa oikeusasiamiehen valvomaan, että tuomioistuimet noudattavat lakia.
Jos menettelyä koskevaa väitettä ei arvioida, syntyy ristiriita:
Valvonnan toimivalta on olemassa – mutta sitä ei käytetä.
Rakenteellinen ongelma
Tarkastellaan kokonaisuutta:
1. Tuomioistuin ratkaisee asian.
2. Laillisuusvalvoja toteaa, ettei harkintavaltaa ole ylitetty.
3. Menettelyväitteitä ei arvioida erikseen.
4. Jatkoviestit arkistoidaan ilman vastausta.
Missä vaiheessa kansalaisen oikeusturva päättyy?
Jos valvonta ei arvioi menettelyä ja myöhempiin viesteihin ei vastata, menettelyväite jää kokonaan ilman ulkopuolista tarkastelua.
Syntyy oikeudellinen tyhjiö.
Oikeusvaltiossa vallankäytön on oltava valvottavissa.
Jos valvonta voi päättyä hallinnolliseen ilmoitukseen siitä, ettei enää vastata, kysymys ei ole resurssikysymyksestä.
Kysymys on periaatteesta.
Oikeusvaltio ei heikkene näkyvästi
Oikeusvaltio ei romahda yhdestä päätöksestä.
Se heikkenee, jos käytännöt alkavat hiljaisesti kaventaa valvontaa.
Laillisuusvalvonnan uskottavuus ei tarkoita, että kaikki kantelut johtavat seuraamuksiin.
Se tarkoittaa, että kansalainen saa perustellun vastauksen.
Jos vastaaminen voidaan lopettaa hallinnollisella ilmoituksella, kysymys ei ole enää yksittäisestä kantelusta.
Kyse on tästä:
Onko Suomessa tilanteita, joissa menettelyvirhe voi jäädä kokonaan ilman ulkopuolista arviointia?
Ja jos on – mitä se tarkoittaa laillisuusvalvonnan todelliselle ulottuvuudelle?
Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta laillisuusvalvonnassa?
Kysymys ei koske pelkästään yksittäistä tapausta, vaan laillisuusvalvonnan rakennetta.
Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta silloin, kun kansalainen esittää täsmällisiä väitteitä menettelyvirheestä? Voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta tilanteessa, jossa vedotaan perustuslain 21 §:n mukaiseen oikeuteen saada perusteltu päätös?
Oikeusasiamiehellä on harkintavalta päättää, ryhtyykö hän tutkimaan kantelua. Tätä harkintavaltaa ei ole tarkoitettu muodolliseksi muutoksenhakutieksi tuomioistuimen ratkaisuihin.
Kysymys kuitenkin muuttuu, jos arvioinnin kohteena ei ole ratkaisun sisältö, vaan se, onko oikeudenkäynnissä noudatettu menettelyllisiä oikeusturvatakeita.
Perustuslain 21 §:n ja hallintolain 45 §:n valossa perustelujen merkitys on keskeinen. Jos kantelun tutkimatta jättäminen perustuu siihen, ettei harkintavaltaa ole ylitetty, mutta menettelyväitteisiin ei oteta erikseen kantaa, syntyy jännite perusteluvelvollisuuden ja harkintavallan välille.
Tässä kohdin kysymys “voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta” ei ole retorinen, vaan valtiosääntöoikeudellinen.
Kyse ei ole siitä, että jokainen kantelu tulisi tutkia perusteellisesti. Kyse on siitä, tuleeko kansalaiselle antaa riittävä oikeudellinen vastaus siihen, miksi hänen esittämiään menettelyllisiä väitteitä ei arvioida.
Jos vastaaminen voidaan lopettaa ilmoituksella arkistoinnista ilman erillistä ratkaisua, herää kysymys, missä kulkee laillisuusvalvonnan tosiasiallinen raja.
Lopullinen kysymys
Kysymys ei ole siitä, pitäisikö yksittäinen tuomio muuttaa.
Kysymys on siitä, voiko laillisuusvalvoja itse vetäytyä vastaamasta.
Jos valvontaan ei enää vastata, mitä valvonnasta jää jäljelle?
Tätä kysymystä ei voi ohittaa vetoamalla harkintavaltaan.
Tämä on kysymys oikeusvaltion rakenteesta.
Ja juuri siksi siitä on syytä keskustella.
Keskustelu ja yhteydenotot
Lopulta keskustelu tiivistyy yhteen ydinkysymykseen: voiko oikeusasiamies jättää vastaamatta, jos menettelyvirheväitteet jäävät arvioimatta?
Mikäli olet kokenut, että laillisuusvalvonnassa menettelyä koskevia väitteitä ei ole arvioitu tai perusteltu, tai että kantelusi on arkistoitu ilman erillistä vastausta, voit halutessasi olla yhteydessä.
Tarkoituksena ei ole arvostella yksittäisiä ratkaisuja, vaan selvittää, onko kyse yksittäistapauksista vai mahdollisesti laajemmasta hallintokäytännöstä.
Oikeusvaltion toimivuus perustuu avoimuuteen ja siihen, että julkisen vallan käyttöä voidaan tarkastella ja arvioida asiallisesti.
Jos koet, että kokemuksesi liittyy tähän teemaan, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla arjentoimintakyky@gmail.com.