Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, seuraukset eivät synny yhdessä hetkessä.
Tammikuussa 2024 havahduin tilanteeseen, jota en ollut aiemmin osannut nimetä.
Olin elänyt pitkään henkisen väkivallan kaltaisessa ympäristössä.
Se ei näyttänyt ulospäin miltään erityiseltä.
Ei mustelmia. Ei huutoa.
Arki näytti tavalliselta.
Mutta jokin oli muuttunut.
Ei yhdessä hetkessä, vaan vähitellen.
Minua alettiin leimata psyykkisesti sairaaksi.
Aluksi epäsuorasti.
Sitten yhä suoremmin.
Ja jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kyse ollut enää yksittäisistä kommenteista. Se oli alku prosessille.
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, muutos ei tapahdu yhdessä hetkessä — vaan vähitellen, vaihe vaiheelta.
Prosessille, jossa yksi väite alkoi ohjata sitä, miten minua nähtiin, arvioitiin ja lopulta käsiteltiin viranomaisissa.
Sisältö
Lähisuhdeväkivalta Suomessa – ilmiö, joka ei aina näy
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa edelleen ilmiö, jota ei aina tunnisteta ajoissa.
Erityisesti silloin, kun kyse ei ole fyysisestä väkivallasta.
Se ei välttämättä näy:
- mustelmina
- äänen korottamisena
- ulospäin näkyvinä konflikteina
Sen sijaan se näkyy usein ilmapiirissä.
Se on tunne, joka kulkee mukana arjessa.
Se voi olla:
- jatkuvaa varovaisuutta
- tarvetta ennakoida toisen reaktioita
- oman toiminnan jatkuvaa säätelyä
- kokemusta siitä, ettei ole turvassa omassa kodissaan
Arjen tasolla se tarkoittaa tätä
Se näkyy pieninä valintoina:
- mitä sanoo – ja mitä jättää sanomatta
- milloin puhuu – ja milloin on hiljaa
- miten liikkuu – ja mitä välttää
Vähitellen ihminen alkaa mukautua.
Ei siksi, että haluaisi.
Vaan siksi, että se tuntuu ainoalta keinolta pitää tilanne hallittavana.
Pitkäkestoisen kuormituksen vaikutus
Kun turvattomuus jatkuu pitkään, vaikutukset eivät ole vain hetkellisiä.
Ne alkavat näkyä siinä, miten ihminen kokee itsensä.
- itsetunto heikkenee
- päätöksenteko vaikeutuu
- oma kokemus alkaa tuntua epävarmalta
Ihminen alkaa kysyä itseltään:
- liioittelenko?
- ymmärränkö väärin?
- olenko itse ongelma?
Tämä on keskeinen käännekohta.
Koska tässä vaiheessa ympäristön vaikutus alkaa näkyä ihmisen sisällä.
Reactive abuse – kun puolustautuminen kääntyy itseään vastaan
Pitkään jatkuneessa kuormituksessa ihminen ei pysy passiivisena loputtomiin.
Jossain vaiheessa tapahtuu muutos.
Ihminen alkaa:
- puolustautua
- vastata takaisin
- asettaa rajoja
- reagoida voimakkaammin
Tätä kutsutaan ilmiöksi reactive abuse.
Miksi tämä on keskeinen ilmiö?
Koska ulkopuolelta katsottuna tilanne voi näyttää tältä:
- molemmat reagoivat
- molemmat korottavat ääntä
- tilanne näyttää riidalta
Ja juuri tässä syntyy yksi yleisimmistä väärintulkinnoista.
Riita vai väkivalta – ratkaiseva ero
Riita on kahden tasavertaisen ihmisen erimielisyys.
Siinä:
- molemmilla on tilaa ilmaista itseään
- molemmat voivat vaikuttaa tilanteeseen
- valtasuhde on tasapainoinen
Mutta lähisuhdeväkivallan dynamiikka on erilainen.
Siinä:
- toinen osapuoli mukautuu pitkään
- toinen määrittää tilanteen rajat
- valtasuhde ei ole tasapainoinen
Kun puolustautuminen näyttää riidalta
Kun pitkään jatkunut kuormitus purkautuu:
- ääni nousee
- reaktiot voimistuvat
- turhautuminen tulee näkyväksi
Ulkopuolelta tämä voi näyttää siltä, että:
“molemmat käyttäytyvät samalla tavalla”
Mutta todellisuudessa:
toinen reagoi tilanteeseen, joka on jatkunut pitkään.
Miksi tätä ei tunnisteta viranomaisissa?
Koska arviointi kohdistuu usein siihen, mikä on näkyvää:
- yksittäisiin tilanteisiin
- yksittäisiin reaktioihin
- hetkelliseen käyttäytymiseen
Ei siihen:
- mitä on tapahtunut ennen
- kuinka pitkään tilanne on jatkunut
- miten valtasuhde on muodostunut
Mitä tästä seuraa?
Kun konteksti jää pois:
- reaktio irrotetaan kokonaisuudesta
- puolustautuminen tulkitaan ongelmaksi
- tilanne luokitellaan “riidaksi”
Ja silloin tapahtuu ratkaiseva virhe:
epätasapainoinen tilanne tulkitaan tasavertaiseksi konfliktiksi.
Miksi tämä on vakava ongelma?
Koska silloin:
- alkuperäinen kuormitus jää näkymättömäksi
- pitkäkestoinen dynamiikka katoaa
- arviointi perustuu väärään lähtökohtaan
Ja pahimmillaan; puolustautumisesta tulee todiste itseään vastaan.
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, myös tällaiset reaktiot voidaan tulkita väärin ja irrottaa asiayhteydestään.
Turvakotiin lähtö – hetki, jolloin raja ylittyi
Tämä ei ollut yksi hetki.
Se oli kertymä.
Tilanteita, tunteita ja havaintoja, jotka lopulta muodostivat kokonaisuuden.
Jossain vaiheessa ymmärsin:
tämä ei ole enää turvallista.
Päätös lähteä syntyi nopeasti.
Ei siksi, että kaikki olisi ollut selvää —
vaan siksi, että oli pakko toimia.
Lähtö ei ollut vapaa valinta
Lähteminen ei ollut rauhallinen tilanne.
Poistumista yritettiin estää.
Se oli hetki, jossa ymmärsin, että minun on sanottava asia ääneen.
“Sulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko päästät meidät lähtemään,
tai mä soitan 112:een ja kerron, että estät meitä lähtemästä.”
Vasta tämän jälkeen pääsin lähtemään.
Kyse ei ollut tunteesta.
Kyse oli vapaudesta.
Turvakoti – ja usko siihen, että apua saa
Turvakoti oli ensimmäinen paikka pitkään aikaan, jossa tunsin helpotusta.
Hiljaisuus ei ollut enää varovaista.
Se oli rauhaa.
Uskoin:
- nyt minut nähdään
- nyt minua kuunnellaan
- nyt saan apua
Se oli vahva kokemus.
Mutta se ei kestänyt.
Kun apu ei johda tutkintaan
Turvakodissa tehtiin lastensuojeluilmoitus.
Poliisille ei tehty tutkintapyyntöä.
Myöhemmin todettiin, ettei ollut tullut esiin sellaista tietoa, joka olisi edellyttänyt rikosoikeudellista arviointia.
Tämä oli ratkaiseva hetki.
Koska se määritti, miten asia eteni eteenpäin.
Miksi tämä oli ongelmallinen ratkaisu
Ohjeistuksen mukaan:
- väkivaltaepäilyissä tulee tehdä ilmoitus poliisille
- ilmoituskynnyksen tulee olla matala
- epäselvissä tilanteissa tulee konsultoida poliisia
Tilanteessa:
- väkivaltaa koskeva kokemus oli esitetty
- turvakotiin hakeuduttiin turvallisuussyistä
- lastensuojeluilmoitus katsottiin tarpeelliseksi
Mutta:
- poliisille ei tehty ilmoitusta
- rikosoikeudellista arviointia ei käynnistetty
- poliisia ei konsultoitu
Mitä tämä tarkoitti käytännössä
Tässä kohtaa tapahtui ratkaiseva siirtymä:
- rikosoikeudellisesta arvioinnista
- hallinnolliseen käsittelyyn
Se tarkoitti, että:
- tapahtumia ei arvioitu rikosoikeudellisena kokonaisuutena
- näyttö ei tullut esitutkintaan
- prosessi eteni ilman rikosprosessin keinoja
Ja juuri tässä kohtaa:
suunta määrittyi.
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, myös avun hakeminen voi kääntyä osaksi prosessia itseään.
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun – näin prosessi etenee
Prosessi etenee vaiheittain:
- sosiaaliviranomaiset ottavat väitteen huomioon
- poliisi viittaa tähän arvioon
- tuomioistuin viittaa poliisin ja sosiaalin näkemyksiin
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, alkuperäinen oletus alkaa ohjata koko arviointia.
Mitä ketjussa tapahtuu
Ketjussa tapahtuu huomaamatta siirtymä:
- väitteestä tulee lähtöoletus
- lähtöoletuksesta tulkintakehys
- tulkintakehyksestä päätösten perusta
Tässä vaiheessa:
päätökset alkavat perustua toisiinsa
alkuperäistä väitettä ei enää arvioida itsenäisesti
kokonaisuutta ei tarkastella alusta asti
Poliisi ja esitutkinta – mitä asiakirjat osoittavat
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, myös rikosprosessi voi alkaa rakentua tämän lähtökohdan varaan. Olen toimittanut poliisille laajan aineiston usean vuoden aikana.
Prosessi on edennyt näin:
- 03/2024: rikosilmoitus lähisuhdeväkivallasta
- 07/2024: rikosilmoitus kunnianloukkauksesta
- 11/2024: rikosilmoitus kunnianloukkauksesta suljettiin → avattiin uudelleen
- 02/2025: rikosilmoitus lähisuhdeväkivallasta ja kunnianloukkauksesta suljettiin → 03/2025 avattiin uudelleen
Tällä hetkellä:
- asia on vireillä
- mutta passiivinen
- esitutkintaa ei ole käynnistetty
- aikaa on kulunut 24 kuukautta
Rakenteellinen ristiriita
Tilanne on poikkeuksellinen:
- asiaa on käsitelty useaan kertaan
- aineistoa on täydennetty
- arviointi on muuttunut
Silti:
kokonaisarvio puuttuu.
Mitä tämä tarkoittaa
- prosessi ei etene, mutta ei myöskään pääty
- arviointi tapahtuu osissa
- kokonaisuus jää tarkastelematta
Ja silloin:
rikosprosessin ydin jää toteutumatta.
Laillisuusvalvonta – mutta ilman ratkaisua
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, myös jälkikäteinen laillisuusvalvonta tarkastelee usein vain osia, ei kokonaisuutta.
Vastauksissa todetaan:
- asia on jo käsittelyssä muualla
- asia on siirretty toiselle viranomaiselle
Käytännössä:
- asia liikkuu
- mutta ei ratkea
Keskeinen ongelma
Kokonaisarvio puuttuu.
Kun kokonaisuutta ei arvioida:
- virheiden yhteys jää tunnistamatta
- prosessi pirstaloituu
- kokonaiskuva katoaa
Yhteenveto: kun yksi väite ohjaa kaikkea
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun:
- arviointi ei ole enää riippumatonta
- viranomaiset alkavat tukea toistensa johtopäätöksiä
- päätökset perustuvat ketjuun, ei suoraan näyttöön
- oikeusturva heikkenee
Ja lopulta:
väkivallan kokijasta voi tulla epäilty.
Mitä tästä seurasi käytännössä
Tämän prosessin seurauksena:
- menetin lasteni huoltajuuden
- menetin tiedonsaantioikeuden
- mahdollisuuteni vaikuttaa lasteni asioihin kaventui merkittävästi
Käräjäoikeuden ratkaisussa katsottiin, että:
- lasten etu ei ole se, että puhun julkisesti kokemuksistani
Samassa yhteydessä:
- asiantuntijalääkärin lausunto sivuutettiin
- lasten näkemyksiä ei arvioitu kokonaisuutena
- keskeisiä perusteluita ei esitetty
Tuomiovirhekantelu
Olen tehnyt asiasta tuomiovirhekantelun hovioikeudelle.
Kantelussa tuodaan esiin muun muassa:
- olennaisten selvitysten sivuuttaminen
- näytön kokonaisarvioinnin puuttuminen
- menettelyvirheet oikeudenkäynnissä
Kantelu ei perustu eriävään näkemykseen lopputuloksesta.
Se perustuu siihen, että:
- menettelyssä on tapahtunut virheitä
- näyttöä ei ole arvioitu kokonaisuutena
- keskeisiä selvityksiä ei ole otettu huomioon
Kyse ei ole yksittäisestä virheestä, vaan useiden menettelyvirheiden ketjusta, jossa viranomaisarvio on ohjannut lopputulosta enemmän kuin esitetty näyttö.
Laillisuusvalvonnan päätös – mitä siinä todettiin
Yli kahden vuoden kuluttua prosessin alkamisesta sain Lupa- ja valvontaviranomaisen päätöksen lastensuojelun toiminnasta.
Päätös ei koskenut yksittäistä tapahtumaa.
Se koski viranomaismenettelyä kokonaisuutena.
Keskeinen havainto: asioita ei käsitelty lain edellyttämällä tavalla
Päätöksessä todetaan, että:
- oikaisuvaatimuksia ei käsitelty lainkaan
- käsittelyä ei tehty edes viiveellä, vaan se jäi kokonaan tekemättä
“oikaisuvaatimuksia ei ole käsitelty lainkaan”
Lisäksi todetaan, että:
- organisaatiomuutokset eivät oikeuta käsittelyn laiminlyöntiä
- menettely oli lainvastaista ja moitittavaa
Oikeusturva ei toteutunut
Päätös tuo esiin olennaisen periaatteen:
- jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
Tässä tapauksessa:
- tätä oikeutta ei toteutettu
Kyse ei ollut pelkästä viiveestä.
Kyse oli siitä, että:
asia jäi käsittelemättä.
Asiakirjojen käsittely viivästyi merkittävästi
Päätöksessä todetaan myös, että:
- pyydettyjen asiakirjojen luovutus viivästyi
- käsittelyajat olivat pitkiä
Tämä tarkoittaa käytännössä, että:
- oikeus saada tietoa omasta asiastaan ei toteutunut ajallaan
- mahdollisuus reagoida viranomaismenettelyyn heikkeni
Asiakassuunnitelmat tehtiin ja päivitettiin liian myöhään
Lastensuojelun keskeinen työväline on asiakassuunnitelma.
Päätöksessä todetaan, että:
- suunnitelma laadittiin viiveellä
- sitä ei päivitetty lain edellyttämällä tavalla
Tämä tarkoittaa, että:
- arviointi ei perustunut ajantasaiseen tietoon
- päätöksiä tehtiin puutteellisella tilannekuvalla
Menettely ei ollut oikea-aikaista
Päätöksen kokonaiskuva on selvä:
- asioihin ei reagoitu ajallaan
- käsittely viivästyi useassa kohdassa
- prosessi ei vastannut tilanteen vaatimuksia
Omavalvonta ei toiminut
Päätöksessä korostetaan myös viranomaisen omaa vastuuta:
- viranomaisen olisi tullut itse havaita puutteet
- ja korjata ne
Näin ei tapahtunut.
Mutta tästä huolimatta
Kaikista edellä mainituista puutteista huolimatta päätöksessä todetaan:
“asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin”
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä
Se tarkoittaa, että:
- virhe todetaan
- lainvastaisuus tunnistetaan
- mutta seurauksia ei käytännössä synny
Miksi tämä on olennaista tässä tapauksessa
Aikajärjestys on ratkaiseva.
- ensin tehtiin viranomaispäätökset
- niiden seuraukset toteutuivat
- ja vasta sen jälkeen todettiin, että menettely oli lainvastainen
Tämä tarkoittaa, että:
korjaus tulee vasta jälkikäteen — ei silloin, kun sillä olisi ollut merkitystä.
Rakenteellinen ongelma
Tämä ei ole yksittäinen virhe.
Se on esimerkki tilanteesta, jossa:
- viranomaisprosessi etenee vaiheittain
- arviointi rakentuu aiempien tulkintojen varaan
- kokonaisuutta ei arvioida uudelleen
Ja lopulta:
- virheet voidaan todeta
- mutta niitä ei enää korjata
Yhteys viranomaisketjuun
Kun tätä tarkastellaan yhdessä muun prosessin kanssa, muodostuu selkeä kokonaisuus:
- alkuvaiheen arvio ohjaa seuraavia päätöksiä
- prosessi etenee ilman kokonaisarvioa
- virheellinen lähtökohta vahvistuu vaihe vaiheelta
Ja vasta lopussa:
- todetaan, että menettely oli puutteellinen
Johtopäätös
Laillisuusvalvonnan päätös ei muuta sitä, mitä on tapahtunut.
Se ei muuta sitä, että minut leimattiin psyykkisesti sairaaksi.
Se ei muuta sitä, että menetin huoltajuuden ja tiedonsaantioikeuden.
Se ei muuta sitä, että oikeusturvani ei toteutunut.
Se ei muuta sitä, että väkivaltaepäilyjä ei tutkittu.
Se vahvistaa ainoastaan sen, että prosessissa oli vakavia puutteita — mutta vasta sen jälkeen, kun seuraukset olivat jo toteutuneet.
Kun yksi väite käynnistää viranomaisketjun, sen vaikutukset voivat jatkua vuosia.