Lähisuhdeväkivalta Suomessa: valtion rakenteet sallivat väkivallan jatkumista
aikaan päättäjät poseeraavat julkisuudessa väkivaltaa vastustavissa kampanjoissa, vaikka rakenteelliset ongelmat jäävät korjaamatta. Lähisuhdeväkivalta Suomessa on vakava rakenteellinen ongelma, joka koskettaa erityisesti naisia ja lapsia.
Sisältö
Rakenteellinen väkivalta Suomessa – miksi naiset ja lapset eivät ole turvassa
Tässä kirjoituksessa esitetyt arviot koskevat viranomaismenettelyjä ja rakenteita.
Ne perustuvat asiakirjoihin ja kirjoittajan omiin kokemuksiin, eivät väitteisiin yksittäisten henkilöiden syyllisyydestä.
Olen julkaissut neliosaisen blogisarjan, jossa olen yksityiskohtaisesti dokumentoinut lastensuojelun, poliisin, käräjäoikeuden sekä valvontaviranomaisten toimintaa omassa asiassani. Jokaisessa osassa on nimetty vastuulliset viranhaltijat, esitetty konkreettiset väitteet ja liitetty niihin asiakirjat ja kuvakaappaukset.
Tässä kirjoituksessa en toista näitä yksityiskohtia.
Tässä kirjoituksessa yhdistän kokonaisuuden.
Lähisuhdeväkivalta Suomessa ei ole yksittäistapaus. Kyse on rakenteellisesta väkivallasta, jota Suomen valtio tällä hetkellä sallii – ja jota se aktiivisesti puolustaa vaikenemalla, passiivisuudella ja vastuun pakoilulla.
Kun oikeusvaltio lakkaa toimimasta, väkivalta institutionalisoituu
Lähisuhdeväkivalta ei rehota Suomessa siksi, että lakeja puuttuisi.
Lait ovat olemassa. Pykälät ovat olemassa. Velvoitteet ovat olemassa.
Se, mikä puuttuu, on vastuu.
Kun:
- rikosilmoituksia suljetaan ilman esitutkintaa
- virheellisiä päätöksiä ei oikaista
- tuomioistuimelle ei toimiteta olennaista tietoa
- valvontaviranomaiset pesevät kätensä
- ja viranhaltijat julistavat itse itsensä esteettömiksi
syntyy järjestelmä, jossa väkivallan kohde menettää oikeutensa ja väkivallan tekijä palkitaan.
Tämä ei ole sattumaa.
Tämä on rakenne.
Kiiltokuvafeminismi ja todellisuus
On turhauttavaa – ja rehellisesti sanottuna loukkaavaa – seurata, kuinka hallituksen jäsenet ja julkisuuden henkilöt poseeraavat kampanjapaidoissa ja puhuvat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä, samalla kun:
- eduskunta sallii järjestelmän, jossa viranomaisvirheitä ei tarvitse korjata
- hallitus ei puutu rakenteisiin, joissa poliisi ei tosiasiallisesti tutki viranomaisten toimintaa
- oikeusturva muuttuu teoreettiseksi käsitteeksi niille, jotka sitä eniten tarvitsevat
Tämä ei ole arvokysymys.
Tämä on poliittinen vastuu.
Lähisuhdeväkivalta Suomessa – miksi Suomi on Euroopan turvattomin maa naisille
Suomi ei ole vaarallinen siksi, etteikö meillä olisi lakeja.
Suomi on vaarallinen siksi, että lait eivät toteudu, koska niiden rikkomisesta ei seuraa mitään.
Kun viranomainen tietää, että:
- virheestä ei seuraa oikaisua
- laittomuudesta ei seuraa seuraamusta
- passiivisuudesta ei seuraa vastuuta
järjestelmä oppii toimimaan näin.
Ja silloin väkivalta ei ole enää vain yksilön teko – se on valtion mahdollistamaa.
Tämä ei ole enää yksityinen asia
Olen taistellut kaksi vuotta hiljaisuudessa, käyttäen kaikki lain tarjoamat keinot.
Olen tehnyt sen, mitä kansalaiselta vaaditaan oikeusvaltiossa.
Lopputuloksena:
- lapsiltani on riistetty heille kaikista tärkein ihminen
- viranomaisten tekemiä virheitä ei ole korjattu
- lähisuhdeväkivaltaa ei ole tutkittu, eikä lapsia ole suojeltu
- ja väkivallan uhria on rangaistu kokemustensa julkisesti puhumisesta viemällä lasten huoltajuus ja tiedonsaantioikeus
Tässä tilanteessa vaikeneminen ei ole enää vaihtoehto.
Julkisuus ei ole valinta – se on ainoa jäljellä oleva keino.
Tämä on elämäntyö, ei hetkellinen kampanja
Minulta vietiin viime vuonna terveys lastensuojelun ja poliisiviranomaisen passiivisuudella, ja marraskuussa 2025 minulta vietiin lapseni käräjäoikeuden päätöksellä.
Minulta ei viedä ääntäni, eikä oikeuttani puhua – ei edes kunnianloukkauksella uhkailulla, eikä poliisiviranomaisen painostamisella lopettamaan vaatimukset lähisuhdeväkivallan tutkimisesta.
Tulen puhumaan tästä:
- niin kauan kuin tarvitaan
- niin monessa paikassa kuin tarvitaan
- niin monen ihmisen kanssa kuin tarvitaan
Jotta yksikään lapsi, äiti tai isä ei joudu kokemaan sitä, mitä minä olen kokenut kahden vuoden ajan.
Tämä ei ole kosto.
Tämä on rakenteellisen muutoksen vaatimus.
Lopuksi – vastuu on nyt teillä
Tämä kirjoitus on osoitettu:
- hallitukselle
- eduskunnalle
- valvontaviranomaisille
- medialle
Te ette voi enää sanoa, ettette tienneet.
Rakenteellinen väkivalta ei lopu kampanjoilla.
Se loppuu vasta, kun viranomaisvalta asetetaan todelliseen vastuuseen.
Viittaus aiempiin osiin
Tämä kirjoitus toimii kokonaiskuvana. Yksityiskohtaiset dokumentoidut tapaukset, nimet ja asiakirjat löytyvät aiemmin julkaistusta neliosaisesta blogisarjasta:
- OSA 1: Vakavat lastensuojelun laiminlyönnit
- OSA 2: Poliisin esikäsittely, syytä epäillä -kynnys ja oikeusturvaongelma
- OSA 3: Vakava oikeusturvan loukkaus käräjäoikeuden menettelyssä
- OSA 4: Valvonnan vakava pettäminen ja oikeusturvan mureneminen
Liite: asiassa mukana olleet viranhaltijat ja päätöksentekijät
Alla on lueteltu henkilöt, jotka ovat olleet asiassani mukana virkatehtävissään.
Luettelo perustuu viranomaisasiakirjoihin, päätöksiin ja viralliseen viestintään.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue
- Tarmo Martikainen, Hyvinvointialueen johtaja
- Paula Laukamo, Erityispalveluiden johtaja
- Soile Merilä, Sosiaalityön johtaja
- Raimo Nurminen, Perheoikeudellisten palveluiden päällikkö
- Virpi Pietilä, Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden palvelupäällikkö
- Riikka Jokela, Lastensuojelun avohuollon palvelupäällikkö
- Mari Orrensalo, Johtava sosiaalityöntekijä
- Marjo Puustelli, Johtava sosiaalityöntekijä
- Eliisa Sukari, Johtava sosiaalityöntekijä
- JM, Sosiaalityöntekijä
- AM, Sosiaalityöntekijä
- TE, Sosiaalityöntekijä
- MK, Sosiaalityöntekijä
Lounais-Suomen poliisilaitos
- Risto Lammi, Poliisipäällikkö
- Maria Hoikkala, Apulaispoliisipäällikkö
- Jari Riiali, Rikosylikomisario
- Markku Kukko, Rikosylikonstaapeli
- EV, Rikosylikonstaapeli
Syyttäjälaitos
- Jukka Rappe, Apulaisvaltakunnansyyttäjä
- Juha Leiritie, Aluesyyttäjä
- Laura Vehmaa, Aluesyyttäjä
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
- Pia Leikasto, Yksikön päällikkö, johtava juristi
- Sini Virtanen, Sosiaalihuollon ylitarkastaja
- Ulla Soukainen, Varhaiskasvatuksen ylitarkastaja
Nousiaisten kunta
- Teemu Heinonen, Kunnanjohtaja
- Pasi Isokangas, Sivistysjohtaja
- Minna Halonen, Varhaiskasvatuksen johtaja
- ML, Päiväkodin johtaja
- PR, Apulaisrehtori
- LB, Varhaiskasvatuksen erityisopettaja
- MR, Varhaiskasvatuksen opettaja
- TK, Esikoulun opettaja
- EL, Koulukuraattori
Varsinais-Suomen käräjäoikeus
- Nina Fagerholm, Käräjätuomari
(Luettelo koskee henkilöitä heidän virkatehtävissään. Nimeäminen perustuu asiakirjoihin eikä ota kantaa henkilöiden motiiveihin tai syyllisyyteen.)
Jenni Aarnivalo
Arjen toimintakyky
Rakenteellisen väkivallan dokumentoija