Ohittiko “mielisairaan leima” myönnetyn teon tilanteessa, jossa poliisi ei aloittanut esitutkintaa. Kyse ei ole vain yksittäisestä kokemuksesta, vaan laajemmasta oikeusturvakysymyksestä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen tuota kysymystä viranomaisten menettelyn ja viranomaisketjun näkökulmasta.
Taustaa tilanteesta
Tilanne sai alkunsa joulun aikaan perhepiirissä tapahtuneesta tilanteesta, jossa useita aikuisia ja alaikäisiä lapsia oli samanaikaisesti läsnä.
Tapahtumien aikana minua painostettiin osallistumaan keskusteluun, johon en halunnut osallistua. Ilmaisin tämän selkeästi ja pyrin poistumaan tilanteesta. Tästä huolimatta tilanne jatkui, ja poistuessani tilanteesta minuun kohdistui fyysinen kontakti.
Tilanteeseen liittyi myös se, että pyrkimykseni hakea tilanteeseen viranomaisapua estettiin.
Tilanne ei jäänyt yksittäiseksi tapahtumaksi. Sen jälkeen minusta esitettiin väitteitä, jotka koskivat muun muassa terveydentilaani ja käyttäytymistäni. Näitä väitteitä välitettiin eteenpäin useille henkilöille.
Tapahtumilla on ollut pitkäkestoisia vaikutuksia:
- ihmissuhteiden katkeamiseen
- tilanteeseen, jossa olen käytännössä jäänyt sosiaalisesti sivuun ja minuun on kohdistunut kielteistä suhtautumista perhepiirissä
- asemaani viranomais- ja oikeusprosesseissa
Lisäksi tapahtumat ovat nousseet esiin myöhemmissä viranomaiskäsittelyissä, mukaan lukien lasten olosuhteita koskevissa selvityksissä, vaikka ne eivät liity lasten huoltajuutta, asumista ja elatusta koskevaan arviointiin.
Kyse ei ole ollut yksittäisestä tilanteesta, vaan ajallisesti jatkuvasta tapahtumaketjusta.ta, vaan ajallisesti jatkuvasta tapahtumaketjusta.
Sisältö
Mitä tapahtui tämän jälkeen
Tapahtuman jälkeen minusta alettiin esittää väitteitä, jotka koskivat erityisesti mielenterveyttäni.
Näitä väitteitä:
- esitettiin useille henkilöille
- hyödynnettiin viranomaisprosesseissa
- käytettiin osana laajempaa narratiivia minusta
Tilanne johti siihen, että:
- jouduin puolustautumaan viranomaisissa
- minua koskevia tietoja käsiteltiin ilman riittävää faktapohjaa
- vaikutukset ulottuivat myös lapsiini ja heidän arkeensa
Lisäksi tilanteen vaikutukset ulottuivat myös lapsiini. Heidän kertomansa perusteella he ovat olleet tilanteissa, joissa ovat tavanneet tapahtumiin liittyviä henkilöitä ilman, että minulle on kerrottu näistä tapaamisista. Lasten kertoman mukaan heitä on myös ohjeistettu olemaan kertomatta näistä tapaamisista minulle.
Tämä kokonaisuus osoittaa, kuinka yksittäinen tapahtuma voi laajentua merkittäväksi oikeudelliseksi ja sosiaaliseksi kokonaisuudeksi. Sen vuoksi on mielestäni oikeutettua kysyä, että ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon?
Ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon – poliisi ei aloittanut esitutkintaa
Tein asiassa rikosilmoituksen. Poliisi kuitenkin päätti, ettei esitutkintaa aloiteta.
Perustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että:
- esitutkintakynnystä on arvioitu näyttökynnyksen kautta
- tapahtumien kokonaisuutta ei ole arvioitu laajasti
- kaikkea toimitettua aineistoa ei ole huomioitu
Olen toimittanut poliisille asiassa muun muassa:
- kirjallista viestintää tapahtumista
- lääketieteellistä aineistoa, mukaan lukien psykiatrisia kirjauksia
- selvitystä tapahtumien vaikutuksista ihmissuhteisiin ja arkeen
- aineistoa tapahtumien ajallisesta jatkumosta sekä niiden myöhemmästä käytöstä viranomaisprosesseissa
Tästä huolimatta päätöksessä on esitetty johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa toimitettua aineistoa. Esimerkiksi lääketieteellisen aineiston osalta päätöksessä on todettu, etten olisi hakeutunut hoitoon, vaikka olen toimittanut asiassa useita lääkärinlausuntoja ja psykiatrisia kirjauksia.
Lisäksi tapahtumien tarkastelu on rajattu ajanjaksoon 25.12.2024–10.2.2025, vaikka toimitettu aineisto osoittaa, että väitteiden esittäminen ja niiden vaikutukset ovat jatkuneet merkittävästi tämän ajanjakson jälkeen.
Asian käsittelyyn on liittynyt myös viivettä. Olen toimittanut lisäaineistoa ja esittänyt kysymyksiä useaan otteeseen, mutta ennen päätöksen tekemistä ei ole annettu yksilöityä vastausta toimitettuun aineistoon tai esittämiini kysymyksiin.
Lisäksi olen pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä elokuussa 2025. Tutkinnanjohtaja Annukka Liukkoselle osoitettuun pyyntöön ei ole annettu vastausta ajalla elokuu 2025 – tammikuu 2026.
Asiakirjojen perusteella asia on edennyt uudelleen käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun poliisilaitoksen oikeusyksikkö on ottanut asian esille, minkä jälkeen asia on ratkaistu lopullisesti.
Kokonaisuutena tarkasteltuna tilanne muodostaa ristiriidan toimitetun aineiston ja tehdyn ratkaisun välillä, jossa keskeistä näyttöä ja tapahtumien laajuutta ei ole arvioitu kokonaisuutena.
Tämä kokonaisuus herättää keskeisen kysymyksen:
Missä vaiheessa “syytä epäillä rikosta” -kynnys ylittyy, jos tällaisessa tilanteessa sitä ei katsota ylittyneen?
Ja ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon?
Oikeudelliset kysymykset
Tapauksessa nousee esiin useita keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, onko asiaa arvioitu lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena ja oikeusturvaa turvaavasti.
1. Esitutkintakynnys
Esitutkintalain mukaan esitutkinta on toimitettava, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Kyse ei ole näyttökynnyksestä tai siitä, voidaanko rikos näyttää toteen, vaan siitä, onko olemassa riittäviä perusteita epäillä rikosta.
Tässä tapauksessa poliisille on toimitettu:
- kirjallista viestintää tapahtumista
- lääketieteellistä aineistoa ja psykiatrisia kirjauksia
- selvitystä tapahtumien vaikutuksista
- aineistoa tapahtumien ajallisesta jatkumosta
- sekä aineistoa, jonka perusteella epäilty tekijä on myöntänyt rikkoneensa henkisen ja fyysisen koskemattomuuden
Tämä on keskeinen seikka esitutkintakynnyksen arvioinnissa, koska myöntäminen vahvistaa tapahtumien tosiseikallista perustaa ja tukee sitä, että asiassa on vähintään ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Näin ollen keskeinen kysymys on, miksi esitutkintakynnystä ei ole katsottu ylittyneen, vaikka aineisto kokonaisuutena viittaa useisiin rikosoikeudellisesti merkityksellisiin seikkoihin.
2. Lähisuhdeväkivalta
Rikoslain mukaan lähisuhteessa tapahtunut lieväkin väkivalta on virallisen syytteen alainen rikos.
Tämä tarkoittaa, että:
- esitutkintaa ei voida jättää toimittamatta vähäisyyden perusteella
- viranomaisella on velvollisuus tutkia asia viran puolesta
Tilanteessa on kuvattu:
- fyysinen teko
- siihen liittynyt painostaminen
- alaikäisten lasten läsnäolo
Keskeinen kysymys on, onko näitä seikkoja arvioitu lain edellyttämällä tavalla, vai onko tapahtumaa tarkasteltu yksittäisenä ja vähäisenä ilman lähisuhteen merkityksen huomioimista.
Samalla herää kysymys siitä, onko asiaa arvioitaessa annettu painoarvoa henkilöön kohdistuville väitteille tavalla, joka on voinut vaikuttaa tapahtumien objektiiviseen arviointiin.
Tämä kytkeytyy laajempaan kysymykseen viranomaisketjussa:
ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon poliisin arvioinnissa.
3. Kunnianloukkaus
Rikoslain mukaan kunnianloukkauksena rangaistavaa on:
- valheellisen tiedon esittäminen
- tai toisen halventaminen tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä
Tässä tapauksessa väitteet ovat:
- koskeneet terveydentilaa ja henkilökohtaista käyttäytymistä
- levinneet useille henkilöille
- vaikuttaneet ihmissuhteisiin ja asemaan viranomaisprosesseissa
- sekä tulleet esiin lapsiani koskevassa huoltajuusoikeudenkäynnissä
Tämä korostaa väitteiden merkitystä ja vaikutusta, koska niiden käyttö oikeudellisessa prosessissa on omiaan vaikuttamaan arvioihin vanhemmuudesta, uskottavuudesta ja oikeudellisesta asemasta.
Lisäksi keskeistä on, että arvioinnissa tulisi huomioida teon objektiivinen vaikutus, kuten:
- ihmissuhteiden katkeaminen
- sosiaalinen haitta ja kielteinen suhtautuminen
- maineeseen kohdistuva vahinko
Kokonaisuutena tarkasteltuna asia on ollut omiaan aiheuttamaan minulle kärsimystä, mainehaittaa sekä merkittävää haittaa sosiaalisissa suhteissa ja viranomaisprosesseissa.
Kysymys on siitä, onko nämä vaikutukset arvioitu suhteessa toimitettuun näyttöön, vai onko arviointi jäänyt tältä osin puutteelliseksi.
Ja ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon.
4. Kokonaisarviointi
Keskeinen oikeudellinen kysymys liittyy siihen, onko tapahtumia arvioitu kokonaisuutena vai yksittäisinä irrallisina tilanteina.
Tapauksessa on kyse:
- ajallisesti jatkuvasta tapahtumaketjusta
- useista toisiinsa liittyvistä teoista ja väitteistä
- vaikutuksista, jotka ovat kumuloituneet ajan myötä
- sekä siitä, että tapahtumia ja väitteitä on hyödynnetty myöhemmissä viranomais- ja oikeusprosesseissa
Oikeudellisessa arvioinnissa tulisi huomioida:
- tapahtumien jatkuvuus ja ajallinen laajuus
- niiden yhteisvaikutus
- sekä vaikutukset asianosaisten asemaan ja oikeusturvaan
Lisäksi arvioinnissa tulisi huomioida, että toimitettu aineisto osoittaa tapahtumien ja väitteiden jatkuneen merkittävästi poliisin tarkastelujakson (25.12.2024–10.2.2025) jälkeen, eikä kyse ole ollut yksittäisestä ajallisesti rajatusta tilanteesta.
Keskeinen kysymys on, onko kokonaisuutta tarkasteltu riittävän laajasti, vai onko arviointi rajattu yksittäiseen ajanjaksoon tai yksittäisiin tapahtumiin siten, että kokonaiskuva on jäänyt muodostumatta.
Kokonaisuutena nämä kysymykset liittyvät siihen, onko viranomaisarviointi kohdistunut itse tapahtumiin ja esitettyyn näyttöön, vai onko arviointi muodostunut puutteelliseksi suhteessa toimitettuun aineistoon, tapahtumien jatkuvuuteen ja niiden tosiasiallisiin vaikutuksiin.
Menettelylliset puutteet
Asian käsittelyssä ilmeni myös menettelyyn liittyviä merkittäviä puutteita:
- vastaukset viivästyivät
- esitettyihin kysymyksiin ei vastattu yksilöidysti
- päätöksen perustelut jäivät puutteellisiksi suhteessa toimitettuun aineistoon
Hallintolain mukaan:
- asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä
- päätökset on perusteltava asianmukaisesti
Lisäksi Suomen perustuslain 21 § turvaa oikeuden asianmukaiseen käsittelyyn ja perusteltuun päätökseen.
Kokonaisuutena tarkasteltuna herää kysymys, onko näitä velvoitteita noudatettu asian käsittelyssä.
Mikäli näin ei ole, nousee esiin jatkokysymys siitä, mihin arviointi on tosiasiassa perustunut.
Samalla on perusteltua kysyä, onko arviointiin voinut vaikuttaa muilta viranomaisilta peräisin oleva käsitys henkilöstäni, ja ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon arvioinnissa siten, että itse teko on jäänyt toissijaiseksi.
Miksi kirjoitan tästä julkisesti
Kirjoitan tästä, koska kyse ei ole vain yksittäisestä tapauksesta.
Kyse on:
- oikeusturvasta
- viranomaismenettelystä
- siitä, miten yksittäinen ihminen kohdataan järjestelmässä
Haluan tuoda esiin kokemuksen siitä, miltä tuntuu, kun:
- toimitat laajasti aineistoa
- pyydät vastauksia
- mutta et saa perusteltua ja yksilöityä arviota
Kysymys siitä, ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon, on keskeinen koko asian arvioinnissa.
Kun tarkastellaan tapahtumien kulkua ja toimitettua aineistoa, nousee esiin tarve arvioida, onko huomio kohdistunut enemmän henkilöön liitettyihin väitteisiin kuin itse tapahtumiin ja näyttöön.
Mielenterveyteen liittyvät väitteet osana kokonaisuutta
Tapahtumien jälkeen minusta esitettiin väitteitä, jotka koskivat mielenterveyttäni. Nämä väitteet nousivat keskeiseen rooliin asian käsittelyssä.
Kokemukseni perusteella syntyi tilanne, jossa itse tapahtumat ja niihin liittyvä konkreettinen näyttö jäivät taka-alalle, kun huomio kohdistui esitettyihin väitteisiin henkilöstäni.
Tämä herättää laajemman kysymyksen:
ohittiko ”mielisairaan” leima myönnetyn teon, siinä mielessä, että se on alkanut ohjata arviointia enemmän kuin itse tapahtumat?
Kyse ei ole vain yksittäisestä kokemuksesta, vaan laajemmasta oikeusturvakysymyksestä, joka koskee sitä, miten henkilön uskottavuutta arvioidaan suhteessa esitettyyn näyttöön.
Asia on edelleen vireillä
Olen tehnyt asiasta kantelut:
- Poliisihallitukselle
- Eduskunnan oikeusasiamiehelle
Lisäksi olen toimittanut Sisä-Suomen poliisilaitokselle asiassa vastineen ja pyynnön uudelleenarviointiin, jossa olen joutunut esittämään keskeiset kysymykset uudelleen.
Tämä johtuu siitä, että aiemmin esittämiini kysymyksiin ei ole annettu yksilöityä vastausta, vaan asia on ratkaistu ilman, että toimitettuun aineistoon ja esitettyihin kysymyksiin olisi otettu sisällöllisesti kantaa.
Kokonaisuutena tarkasteltuna menettely on vaikuttanut siltä, että asia on ratkaistu hallinnollisesti ilman perusteellista aineiston ja kysymysten arviointia.
Tulokset ja vastaukset toimitetaan myös näiden valvontaviranomaisten arvioitavaksi.
Yhtymäpiste Lounais-Suomeen ja pyydetty selvitys
Asiaan liittyy myös yhtymäkohtia Lounais-Suomen poliisilaitokseen.
Olen pyytänyt erikseen selvitystä siitä, miten rikosilmoituksiani ja niihin liittyvää aineistoa on käsitelty eri poliisilaitosten välillä, sekä onko asioiden käsittelyssä huomioitu kokonaisuus asianmukaisesti.
Pyynnössäni olen tuonut esiin muun muassa:
- miten toimitettu todistusaineisto on kirjattu ja käsitelty
- onko eri ajankohtina toimitettu aineisto yhdistetty samaan kokonaisuuteen
- miten viranomaiset ovat arvioineet tapahtumien ajallista jatkumoa
- onko eri poliisilaitosten välillä ollut riittävää tiedonkulkua
Tämä on olennaista, koska asian arviointi ei voi perustua yksittäisiin irrotettuihin tapahtumiin, vaan koko tapahtumaketjun huomioimiseen.
Mikäli aineisto tai tapahtumat hajautuvat eri yksiköihin ilman kokonaisarviointia, on olemassa riski, että asian oikeudellinen merkitys jää puutteellisesti arvioiduksi.
Keskeinen kysymys on myös, miten eri poliisilaitosten välillä on käsitelty minusta esitettyjä mielenterveyttä koskevia väitteitä, ja onko näillä ollut vaikutusta asian arviointiin.
Tähän liittyen on perusteltua kysyä, onko viranomaisten välinen tiedonvaihto voinut johtaa tilanteeseen, jossa subjektiivinen näkemys on ohjannut arviointia.
Toisin sanoen: ohittiko “mielisairaan” leima myönnetyn teon vaikuttaen poliisin arviointiin siten, että myönnetty teko on jäänyt toissijaiseksi.
Tämän vuoksi olen pyytänyt viranomaisilta selkeää ja perusteltua selvitystä siitä, miten asiaa on käsitelty kokonaisuutena. Ilman kokonaisarviointia, on olemassa riski, että asian oikeudellinen merkitys jää puutteellisesti arvioiduksi.
Tämä ei ole vain kertomus yhdestä tapahtumasta.
Tämä on kuvaus siitä, miten:
- yksittäinen tilanne voi laajentua merkittäväksi ja pitkäkestoiseksi kokonaisuudeksi
- väitteet voivat vaikuttaa ihmisen elämään, ihmissuhteisiin ja asemaan pitkäkestoisesti
- ja miten tärkeää on, että viranomaiset arvioivat asiat huolellisesti, objektiivisesti ja kokonaisuutena
Lähdin tammikuussa 2024 turvakotiin lasteni kanssa. Tämän jälkeen minusta on esitetty väitteitä, jotka ovat koskeneet mielenterveyttäni.
Nämä väitteet ovat jatkuneet pitkään ja levinneet laajasti. On yleisesti tunnistettu ilmiö, että toistuvasti esitetyt väitteet voivat ajan myötä vaikuttaa siihen, miten ne koetaan – riippumatta niiden paikkansapitävyydestä.
Tällä on ollut konkreettisia vaikutuksia elämääni:
- ihmissuhteet perhepiirissä ovat muuttuneet
- osa läheisistäni on alkanut suhtautua minuun väitteiden kautta
- samalla muut tilanteeseen liittyvät henkilöt ovat voineet jatkaa normaalia kanssakäymistä perhepiirissä
Olen käytännössä joutunut tilanteeseen, jossa olen jäänyt ulkopuolelle ja tullut eristetyksi perhepiirissä, mukaan lukien suhteessa perhepiirin alaikäisiin lapsiin.
Tämä kehityskulku kytkeytyy suoraan käsiteltävään asiaan ja siihen, miten väitteet voivat vaikuttaa ihmisen asemaan – myös silloin, kun itse tapahtumia ei ole arvioitu kokonaisuutena.
Oikeusturva ei toteudu ilman perusteltuja, huolellisesti tehtyjä päätöksiä.
Tapahtumien oikeudellinen arviointi
Kuvattuun tapahtumakokonaisuuteen liittyy useita rikosoikeudellisesti merkityksellisiä kysymyksiä.
Lievä pahoinpitely lähisuhteessa
Rikoslain 21 luvun 7 § mukaan lievänä pahoinpitelynä pidetään tekoa, jossa toiselle aiheutetaan ruumiillista väkivaltaa tai kipua, joka kokonaisuutena on vähäinen.
Rikoslain 21 luvun 16 § mukaan lähisuhteessa tapahtunut lievä pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos.
Tämä tarkoittaa, että viranomaisella on velvollisuus tutkia asia, eikä asian käsittely ole riippuvainen asianomistajan vaatimuksesta.
Lähisuhteella tarkoitetaan vakiintuneesti perhe- tai siihen rinnastettavaa läheistä suhdetta, kuten sukulaisuutta tai muuta läheistä henkilökohtaista sidettä.
Kunnianloukkaus
Rikoslain 24 luvun 9 § mukaan kunnianloukkauksena rangaistavaa on:
- valheellisen tiedon esittäminen, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä
- tai toisen halventaminen muulla tavoin
Arvioinnissa keskeistä ei ole pelkästään se, onko väite tosi tai epätosi, vaan se, onko esitetty tieto omiaan aiheuttamaan sosiaalista haittaa, ihmissuhteiden katkeamista tai muuta merkittävää vahinkoa.
Kokonaisarviointi
Sekä pahoinpitelyä että kunnianloukkausta arvioitaessa olennaista on tapahtumien kokonaisuus.
Yksittäisten tapahtumien sijaan tulee tarkastella:
- tapahtumien ajallista jatkumoa
- niiden yhteisvaikutusta
- sekä sitä, miten ne ovat vaikuttaneet asianosaisten asemaan ja oikeusturvaan
Tämä korostaa sitä, että tapahtumia ei voida arvioida irrotettuna toisistaan, vaan osana laajempaa kokonaisuutta.
Oikeus saada asianmukainen ja objektiivinen käsittely
En tule luopumaan oikeudestani saada asiani käsitellyksi asianmukaisesti, objektiivisesti ja lain edellyttämällä tavalla.
Tämä yli kahden vuoden ajanjakso on osoittanut, kuinka merkittäviä puutteita voi ilmetä viranomaismenettelyssä, ja kuinka keskeistä on, että oikeusturva toteutuu käytännössä – ei vain periaatteessa.
Tulen jatkamaan asian viemistä eteenpäin niin kauan, kunnes se on arvioitu kokonaisuutena, huolellisesti ja perustellusti.
Tänään haluan kuitenkin todeta myös tämän:
hyvää syntymäpäivää minulle.
Olen selvinnyt tästä kaikesta hengissä, järjissäni ja edelleen elämääni arvostaen.
Kaikesta tästä huolimatta.
Erään läheiseni sanoin:
Sua haukutaan, ettei sun pää toimi, mutta sun pää toimii vähän liiankin hyvin.
Ehkä juuri siksi olen tässä.
Ja ehkä juuri siksi en myöskään tule luopumaan oikeudestani saada asiani käsitellyksi oikein.